Vuoden vihannes 2020: Paprika
”Viime päivinä on kaupoissa ollut saatavissa vihreätä paprikaa, oudonnäköistä kyhmyistä hedelmää, joka suurimmalle osalle meistä on täysin tuntematon.” (Helsingin Sanomat 4.9.1957)
”Usea on kai havainnut, että tänä syyskesänä on siirtomaatavaraliikkeittemme näyteikkunoissa ollut tarjolla tuoretta paprikaa – enimmäkseen vihreää paprikaa, mutta joissakin paikoin punaistakin. Moni tuntuu ihmettelevän, mitä nuo hedelmät oikein ovat ja miten niitä syödään.” (Suomen Sosialidemokraatti 12.10.1957)
Syksyllä 1957 suomalaisissa sanomalehdissä ihmeteltiin uutta vihreää hedelmää ja artikkeleiden otsikoissa tiedusteltiin varovasti lukijoilta maistuisiko paprika tai valmistaisimmeko siitä jonkin ruokalajin. Paprika oli 1950-lukua ennen tunnettu Suomessa vain voimakkaanmakuisena jauhettuna mausteena.
Paprika kuuluu samaan koisokasvien heimoon kuin esimerkiksi peruna ja tomaatti. Paprika on näiden kahden muun kasvin tapaan myös kotoisin Amerikan mantereelta, Keski-Amerikasta, josta se tuotiin Eurooppaan löytöretkien jälkeen. Makeampia, vihanneksina käytettyjä paprikalajikkeita alettiin myydä Euroopassa 1900-luvun alkupuolella, mutta Suomessa nimenomaan vihannespaprikaa sisältäviä reseptejä julkaistiin lehdissä vasta 1950-luvulta lähtien.
1950-luvun resepteissä paprikasta valmistettiin esimerkiksi meksikolaista riisiä, erilaisia pataruokia, täytettyjä paprikoita, muhennosta ja risottoa. Paprikaa suositeltiin myös kylmänä voileivän päälle, kinkkusalaattiin tai munakkaaseen.
”Se on maultaan miellyttävän mieto – ehkä aluksi suomalaisessa suussa hieman outomakuinen – mutta maistuu, kun sen makuun tottuu, erinomaiselta sekä erilaisten lämpimien ruokien joukossa että sellaisenaan, raakana, salaattien joukossa.” (Helsingin Sanomat 13.9.1968)
Vielä 1960-luvulla tämä uusi raaka-aine ja maku vaativat kuitenkin totuttelua. Ylipäänsä 1950-luvulla suomalaiset eivät vielä olleet kovin harjaantuneita käyttämään erilaisia tuoreita vihanneksia ruoanlaitossa, juureksia lukuun ottamatta. Lehdissä kannustettiin lukijoita, että vaikka paprika saattaisi aluksi maistua oudolta, tottui sen mietoon ja hiukan makeahkoon makuun helposti. Tärkeää oli korostaa, että vihannespaprika maistui paljon miedommalta kuin sen ”pelottava” ja ”tulisieluinen” mausteserkku. Miellyttävän maun lisäksi paprikan etuina pidettiin sen korkeaa C-vitamiinipitoisuutta sekä värikkyyttä, joka toi piristystä ruokiin.
1970-luvulle tultaessa paprika oli tullut jo tutummaksi ja sen kulutus oli pikkuhiljaa kasvanut. Suomalaiset alkoivat matkustaa useammin ulkomaille ja pääsivät siten maistelemaan paprikaa myös Unkarissa ja Välimeren maissa. Paprika esiteltiinkin lehdissä usein nimenomaan unkarilaisen keittiön perusraaka-aineena. Paprika-sanakin tulee unkarista ja tarkoittaa pippuria.
Paprikoita on viljelty suomalaisissa kauppapuutarhoissa viimeistään 1960-luvulta lähtien. Nykypäivänä paprikan viljelyala Suomessa on noin kahdeksan hehtaaria ja tuotanto vuodessa noin miljoona kiloa.
*
Paprika on Vuoden vihannes 2020. Vuoden vihanneksen valitsee vuosittain Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry.
