Vastaa vihdoin!
Maailmassa on kolme perimmäistä kysymystä: muna vai kana, juustoleipä vai leipäjuusto ja vihta vai vasta. Perinteisesti ero on vedetty maantieteen mukaan niin, että lännessä vihdotaan ja idässä vastotaan. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, sillä vasta-sana on Itä-Suomen lisäksi käytössä myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, sekä peräpohjalaismurteiden itäosassa.
Sanojen alkuperää on selvitetty lähes yhtä kauan kuin on käyty kiistaa oikeasta termistä. Vastan on ajateltu tulevan muinaisvenäläisestä, häntää ja kylpyvastaa tarkoittavasta hvost –sanasta, tai sitten muinaisgermaanisesta kwasta –sanasta, joka tarkoittaa kylpemiseen käytettävää oksanippua. Ajan saatossa ruotsin kielen luutaa, huiskaa ja saunavastaa tarkoittava kvast –sana vääntyi vastaksi suomalaisten suussa.
Vihdan alkuperää sen sijaan on ollut haastavampaa selvittää. Ajateltiin pitkään, että vihdallakin olisi venäläiset juuret, mutta sittemmin ollaan tultu siihen tulokseen, että sanan on täytynyt tulla viron kielestä tai olla kotoperäinen. Vihta kuuluu todennäköisesti samaan sanueeseen vihman kanssa, joka tarkoittaa hiljaista sadetta.
Vihdanteon maailmanmestari Pentti Hakalan mukaan vastan ja vihdan erottaa toisistaan pituuden ja muodon avulla. Vastan mitta tulee Kalevalasta, jonka mukaan vastassa pitää olla kyynärä karvasta ja vaaksa paljasta, eli lehtien osuus on 60 senttiä ja paljaan kädensijan 15 senttiä. Vastaan oksat nivotaan pyöreäksi kimpuksi ja solmitaan koivunoksasta väännetyllä rinkulalla pannalla yhteen.
Vihtaa väännettäessä oksat asetellaan kahdelta puolelta niin, että lopputulos muistuttaa viuhkaa. Vihdassa lehtien karkea eli nurjapuoli on ulospäin, jotteivat ne saunoessa tartu niin helposti ihoon, toisin kuin lehden kiiltävä puoli. Vihta sidotaan taivutetulla koivunoksalla, eli rinkulaa ei tehdä erikseen.
Rauduskoivusta tehty vasta on hieskoivua kestävämpi, joskin hieskoivu on voimakkaamman tuoksuinen. Hieskoivua kannattaakin pistää kimpun keskelle tuoksua tuomaan, myös suopursua tai mustaherukkaa kannattaa kokeilla. Jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, voi vihtaan lisätä katajanoksan, jolloin vihtomisesta tulee raapivampaa. Sidosoksa kannattaa tehdä hieskoivusta, sillä se on rauduskoivua notkeampaa.
Otollisin vastantekoaika on perinteen mukaan juhannuksen jälkeen. Asiaan enemmän uppotuneet katsovat parhaimman ajan olevan 6-9 päivää uudesta kuusta; tällöin lehtien väri ja tuoksu pysyvät pidempään vihdassa. Vihtomisen ei tarvitse kuitenkaan jäädä vain keskikesän huviksi, vaan vihdat voi pakastaa talven varalle. Ennen pakastamista vihta kuivatetaan ja kääritään ilmatiiviiseen kelmuun, jotta tuoksut säilyvät joulusaunaan saakka.
