Touonjuonnista ja Mamertuksen päivän enteistä

Maanantai ja uusi viikko alkavat taas perinteisen sää- ja maatalouskalenterin katsauksella ja ohjeistuksilla, mitä minäkin päivänä saa ja mitä ei saa tehdä.
Tänään on vanhan kalenterin mukaan Mamertuksen päivä. Tosin kyseinen nimi poistettiin kalenterista jo vuonna 1908. Nykyään onnittelemme 11.5. Osmoa. Ranskassa 400-luvulla vaikuttaneen piispa Mamertuksen merkkipäivää on kuitenkin muistettu vielä pitkään perinteisessä maatalouskalenterissa. ”Jos mamertuksenpäivänä sataa, niin kasvaa kauraa vaikka kannon päässä ja kalliolla”, on sanottu Nousiaisissa.  Toukokuinen sade onkin hyvin arvokasta Suomen kasvukaudessa.

Mamertuksen yön jos kylmää, menee kolmas halko pinosta ja kolmas tähkä pellosta, eikä perunoita tarvitse ollenkaan istuttaa.” Näin on arveltu Jämijärvellä.

Toisaalta Karinaisissa tiedetään, että ”naurista ei saa kylvää mamertuksenpäivänä”.

”Viimmestänsä soffinpäivänä pitää päästää lehemät pihallen, oli ilima minkälaanen hyvänsä”. Kuva Elannon Backaksen tilalta 1950-luvulta. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja tuntematon.

Sofian päivää 15.5. on vielä pidetty paikoin karjan uloslaskupäivänä.  Lapualla on sanottu, että ”viimmestänsä soffinpäivänä pitää päästää lehemät pihallen, oli ilima minkälaanen hyvänsä.” Etelä-Savossa Sulkavalla taas ”Sohvina souvetaa huononai kesän tulona”. Viitasaarella Keski-Suomessa ”Sohvina käkikin vaikka uutustaan (eli pesästään) kukkuu”.  Nousiaisissa tiedetään, että ”Sofjanpäävän täyty juuriskan plantu kylvä, ja sillon täyty varhassi peruni kans istutta.

”Sofjanpäävän täyty varhassi peruni kans istutta.” Perunoita istutetaan käsin. Vaot tehdään hevosvetoisella kehäauralla. Kuva Suomen maatalousmuseo Sarka. Kuvaaja Nils Westermarck.

Kansatieteilijä ja historioitsija Kustaa Vilkuna (1902-1980) kertoi vuonna 1946 ilmestyneessä kansanomaisia työjuhlia kuvaavassa kirjassaan Työ ja ilonpito muun muassa touonjuonnista ja kylviäisistä.
Kun toukoviljan siemen on keväällä saatu maahan, on vanhastaan suoritettu juhlallinen touonjuonti. Se on voinut tarkoittaa vehnäskahvia tai myös viinaryyppyä.
Halikosta on säilynyt tieto 1800-luvun alkupuolelta: Kylviäisiä, eli toukoa juodaan keväällä, kun toukoa kylvetään.  Toukoleipä, joka on jouluksi leivottu, otetaan silloin aitan salvosta ja siitä leikataan osa jokaiselle. Kylviäisiksi on talossa pantu hyvää olutta, puolet ruis- ja puolet ohramaltaista. Touon juomisella on ollut tarkoitus hankkia kylvöille välttämätöntä sadetta.
Hauholta on säilynyt 1660-luvulta muistiinpano keväisestä Ukon maljan juomisesta ja siihen liittyvästä rukouksesta:
”Pyhä Ukko, ilman Isä,
Jumalan käskyläinen,
sadetta sinä meilen suo
ettei cuivuis Kukka Caunis
wilia wihelä waipuis.”

Keskiaikaista oluthaarikkaa, kousaa matkiva puuastia, jonka malli on otettu Kansallismuseoon tallennetusta Ruskon kinkerikousasta. Tämän tyyppisistä astioista on saatettu juoda myös toukoa. Kuvan kousan on valmistanut Jalo Nieminen vuonna 1980. Kuva Lusto – Suomen metsämuseo.

Tiesittekö muuten, että Nuorgamissa alkaa yötön yö viikon lopulla, 16.5.?

Lähteet: 
Jouko Hautala (toim.), Vanhat merkkipäivät, SKS 1948.
Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, nimiuudistus 1908. https://almanakka.helsinki.fi/fi/nimipaivat/nimipaivauudistukset
Kustaa Vilkuna, Työ ja Ilonpito, 1946.