Kuva: Riikka Soininen

Tee se itse: Naurislamppu

Vuoden 2024 syyslomaviikoilla museossa järjestettiin työpaja, jossa valmistettiin omintakeinen, vanha suomalainen valonlähde, eli naurislamppu. Työpaja oli niin suosittu, että nauriita täytyi lähteä kiireen vilkkaa ostamaan lisää iltapäivän työpajakertaa varten, jotta kaikki halukkaat pääsivät valmistamaan lamppuja. Nyt naurislamppujen saloihin voi kurkistaa myös Tarinatiinun kautta.

Mikä ihmeen naurislamppu?

Naurislamppu on nimensä mukaisesti nauriista tehty valaisin. Kyseessä on ontoksi koverretusta nauriista tehty öljylamppu. Polttoaineena käytettiin esimerkiksi hamppuöljyä ja sydämenä pellavalankaa. 

Nauris on yksi vanhimmista suomessa viljellyistä kasveista. Lamppuja nauriista keksittiin alkaa valmistaa viimeistään keskiajalla. Naurislamppuja käytettiin yleisesti pappiloissa vielä 1700-luvulla. Naurislamppu oli melko vaatimaton valonlähde. Naurislamppujen ohella tupaan saatiin lisävaloa polttamalla päreitä. Kotitekoisten talikynttilöiden valmistaminen oli huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin päreiden tai naurislamppujen, joten kynttilöitä käytettiin pitkään enimmäkseen vain juhlapyhinä ja muissa erityistilaisuuksissa. Kynttilöiden käyttö tuli ylipäätään tutummaksi tavallisen kansan keskuudessa vasta 1800-luvun aikana, kun kynttilöiden teollinen valmistus teki niistä aiempaa edullisempaa ostotavaraa.

Liittyykö naurislamppu jotenkin kurpitsalyhtyihin? 

Useissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa on keksitty valmistaa valaisimia kovertamalla juureksia tai vihanneksia. Suomalainen naurislamppu ja Halloweenin juhlinnasta tuttu kurpitsalyhty ovat esimerkkejä tällaisista valaisimista. Suomalainen naurislamppu oli arkinen valaisin, jossa polttoaineena käytettiin rasvaa. Kurpitsalyhdyt taas pohjaavat irlantilaisiin ja englantilaisiin naurislyhtyihin, joita valmistettiin Halloweenin aikaan ja joiden avulla peloteltiin pois pahoja henkiä. Näitä lyhtyjä saatettiin valmistaa myös esimerkiksi perunoista tai juurikkaista ja niihin saatettiin veistää irvistävät kasvot. Valonlähteenä toimi kekäle tai kynttilänpätkä. Britteinsaarilta lyhtyperinne levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa lyhtyjä alettiin valmistaa kurpitsoista. Suomalaisella naurislampulla ja kurpitsalyhdyillä on siis aika vähän tekemistä keskenään.

Naurislampun valmistusohje

Naurislamppujen valmistustaito on päässyt meiltä suomalaisilta valitettavasti sen verran pahasti unohtumaan, ettei museolehtorin ollut syysloman työpajaa ideoidessaan mahdollista päästä kenenkään vanhan naurislamppumestarin oppiin. Tämä valmistusohje on siis museolehtorin oman tutkimuksen ja kokeilemisen tulosta.

Tarvikkeet

Halkaisijaltaan noin 5cm nauris sopii hyvin lampuksi. Kuva: Senna Levonen, Suomen maatalousmuseo Sarka

Ohje

  1. Leikkaa veitsellä nauriin kanta irti. Koverra nauris ontoksi lusikan avulla.
  2. Leikkaa sydänlangasta pätkä ja kiinnitä sydänlankapidike pihdeillä langan toiseen päähän.
  3. Laita sydänlanka nauriin sisälle ja täytä nauris öljyllä. Leikkaa sydänlankaa tarvittaessa lyhyemmäksi, niin että lankaa pilkottaa n. 0,5 cm pinnan yläpuolella.
  4. Sytytä sydänlanka. Mikäli lamppu savuttaa, leikkaa sydänlankaa hieman lyhyemmäksi. 
  5. Lamppu on valmis!

Nauriin sisus on aika pehmeää, joten sitä on helppo kovertaa lusikalla. Kuva: Senna Levonen, Suomen maatalousmuseo Sarka

Naurislampun valmistaminen on helppoa. Entisaikaan lampun polttoaineena käytettiin hamppuöljyä tai vaikkapa kalanrasvaa, mutta nykyään voi hyvin käyttää myös oliiviöljyä ja rypsiöljyä. Alun perin sydänlanka oli pellavaista, mutta puuvillalanka sopii myös aivan hyvin.

Metallinen sydänlankapidike ei varmaankaan ole kuulunut osaksi historiallisia naurislamppuja, mutta sellainen kannattaa kuitenkin lisätä nykypäivän lamppuun helpottamaan sydänlangan paikallaan pysymistä.

Sydänlangan saaminen sopivan mittaiseksi voi vaatia pientä harjoittelua. Jos lanka on liian pitkä, lamppu savuttaa. Jos lanka taas on liian lyhyt, se sammuu. Langan tietää olevan sopivan mittainen, kun lamppu palaa tasaisesti eikä savuta. 

Valmis naurislamppu. Kuva: Senna Levonen, Suomen maatalousmuseo Sarka

Naurislamppuun pätevät samat turvallisuusohjeet kuin kynttilöihinkin. Lamppua ei pidä jättää palamaan vahtimatta ja se kannattaa asettaa palamattoman alustan päälle.

Kirjoittaja Riikka Soininen toimii museolehtorin sijaisena Suomen maatalousmuseo Sarassa.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa