Talvisia töitä: Havujen hakkuu
Vaikka talvi saattoi olla välillä pitkä, maamiehen ajatukset eivät harhailleet kauas tulevista peltotöistä. Talvisin varauduttiinkin peltojen lannoittamiseen karjan sisäruokintakaudella kerätyn lannan avulla, mutta ongelmaksi saattoi muodostua sen riittämättömyys peltoalalle. Tätä varten Suomessa on monesti ollut tapana käyttää havuja lannan jatkeena.
Kaadettujen mäntyjen ja kuusten oksat tuotiin talolle työstettäväksi. Paksummat osat otettiin talteen polttopuiksi ja havut hakattiin noin kämmenen kokoiseksi hakkeeksi. Tässä käytettiin työkaluna hakokirvestä, joita oli monenlaista mallia. Havut pilkottiin hakokirvein niin kutsutun hakopölkyn päällä.
Hakojen hakkaaminen oli usein talon vanhan miehen työtä, mutta saattoivat sitä lapset ja naisetkin tehdä. Valmis kuivike levitettiin sekasontanavetoissa maalattialle, jolloin lehmät seisoivat kuivikkeen ja lannan päällä koko talvikauden. Tämän tyyppisessä navetassa lannanluonti tehtiinkin vain pari kertaa vuodessa. Yhdistettynä hake ja lanta loivat lämpöä navettaan ja havut toivat sinne myös vastahakatun puun pihkaisen tuoksun. Havuja lisättiin monta kertaa talven mittaan.
Haketta käytettiin myös luontinavetoissa, joissa sitä laitettiin erikseen tehtyyn hakotarhaan. Hakotarha sijoitettiin navettojen eteen ja lanta luotiin tälle tunkiolle muutaman päivän välein. Hakkeen funktiona oli ”kypsyttää” lantaa sopivaksi kevättä varten ja se myös edesauttoi sitä, ettei lanta jäätynyt. Lannan käytössä huomioitiin myös se, että peltoa lannoittamaan sopi vain lampaiden ja nautojen lanta. Hevosen tuotoksilla lannoitettiinkin kasvimaata.
