Talven töitä metsässä ja pirtissä
Talven tultua ulkona tehtävät työt rajoitettiin vanhaan aikaan mahdollisimman vähiin. Karjan ruokinta ja juottaminen piti hoitaa, mutta muuten sulan maan ajan työt jätettiin kevääseen. Jotkin työt kuten metsätyöt tehtiin talvella, erityisesti kevättalvella, kun valoisaa aikaa oli päivässä enemmän.
Kun karja märehti navetassa niukkoja talviappeitaan, hevoselle talvi oli kiireistä aikaa. Tarvepuiden kaato ja korjuu tehtiin yleensä talvella, kun metsissä pääsi helpommin liikkumaan rekikelillä. Ylipäänsä kaikki suuremmat maakuljetukset pyrittiin tekemään talvella, koska tiet olivat huonoja tai olemattomia. Talvitiet kulkivat soita ja vesistöjen jäitä pitkin ja niihin tukeutuen kuljetukset voitiin hoitaa siellä, missä vesireitit eivät soveltuneet kuljetuksiin.
Koska hevonen teki talvellakin töitä, sen ruokintaan jouduttiin panostamaan. Hyviä heiniä ja kauroja täytyi olla riittävästi saatavilla. Muu karja sai selvitä vaatimattomammilla eväillä, karjan ruokinnassa pyrittiin lähinnä siihen, että eläimet selviäisivät hengissä kevääseen ja vihreille niityille. Poikkeuksen tekivät vetohärät, jotka kestivät pakkasta huonommin kuin hevoset mutta jaksoivat uurastaa, jos jotain syötäväksi kelpaavaa oli riittävästi. Myös härät tekivät talvella töitä, kunhan ilmat pysyivät kohtuullisen lauhoina.
Talven pimeimpään aikaan työt tehtiin sisällä, päreiden ja rasvalamppujen valossa. Pirtissä tehtiin ns. puhdetöitä jotka saattoivat olla hyvin monenlaisia. Naisväellä riitti puuhaa villan ja pellavan kehruussa sekä kudonnassa. Miesväki korjasi työvälineitä, astioita ja huonekaluja sekä valmisti uusia. Myös ajokaluja kuten rattaita, rekiä ja veneitä veisteltiin talven pimeinä aikoina. Erityistaitoiset kuten suutarit, räätälit ja sepät tekivät pitkiä työpäiviä talvellakin.
Jos kaskiviljelijän sato oli onnistunut, hänellä saattoi olla yhtiökumppaneidensa kanssa paljon puimatonta viljaa aumoissa vielä tammikuulla. Lyhteet ajettiin aumoista riihelle hevosella. Näitä sitten puitiin talkoilla riihellinen kerrallaan ja kuiva pakkasilma nopeutti viljan kuivumista. Kevätalvella kuljettiin myös valmistelemassa uusia kaskivainioita, koloamassa puita ja kaatamassa niitä maahan kuivumaan.
Rannikolla ja järviseudulla talvikalastus oli tärkeä vuotuistyö. Verkkoja viriteltiin ja nuottaa vedettiin jään alla. Saalis suolattiin ja osittain myös myytiin. Karjalassa laukkukauppaa käyvien talonpoikien perheet eivät jääneet toimettomaksi miesväen ollessa talvisin kauppamatkoilla, vaan naisväki perusti nuottakuntia ja pyysi suolakalat talouteen.
Juha Hirvilammi, kokoelmapäällikkö, Suomen maatalousmuseo Sarka
