Sokerijuurikkaan nostotyöt
1950-luvulla sokerijuurikkaan viljely oli koko perheen työtä. Kylvötouhujen jälkeen juurikkaiden taimetuttua taimet täytyi harventaa, jotta juurikkailla olisi tilaa kasvaa mahdollisimman isoiksi, ja vielä myöhemmin kesällä pelto piti perata uudelleen rikkaruohoista. Tähän hommaan laitettiin perheen nuoriso kesälomillaan. Lokakuussa juurikkaat nostettiin yleensä käsipelillä, käyttäen apuna maahan jalalla painettavaa nostohaarukkaa. Nostetut juurikkaat lyötiin yhteen niiden puhdistamiseksi mullasta ja ne asetettiin maahan riviin naatit aina samaan suuntaan. Koulun jälkeen lapset laitettiin listimään irti naatit, joista tehtiin AIV-rehua lehmille. Juurikkaat heiteltiin omiin kasoihinsa, jotka peiteltiin pakkasen varalta naateilla, ja kasoista myöhemmin peräkärrylle, jolla ne kuljetettiin sokeritehtaalle.
Käsin nostoa helpottamaan voitiin käyttää erilaisia hevosvetoisia, useimmiten kotitekoisia irrotuskoukkuja, joilla ensin ajettiin juurikkaat irralleen ja sen jälkeen toimitettiin nosto ja listiminen kuten edellä. Irrottaja tosin repi ja turmeli verraten paljon naatteja ja juurikkaat olivat multaisempia kuin muulla tavoin nostetut. Viljelyn koneistuessa markkinoille alkoi tulla nostokoneita. Koneissa nostohaarukkaa vastasi kaksihaarainen vannas, joka nosti juurekset keruu- ja puhdistusrumpuun. Myös perunannostokoneeseen oli saatavilla erityisiä juurikkaannostovantaita. Ennen nostoa maassa olevat juurikkaiden naatit oli kuitenkin listittävä irti erityisellä listinhangolla, jonka terän tuli olla mahdollisimman ohut ja päältä teroitettu, ja jonka uloimman teräslangasta taivutetun ympäryskaaren tuli jäädä alhaalta avoimiksi piikeiksi, joilla voitiin poimia ja heittää pudonneet naatit kasaan. Listiminen muodosti tässä nostotavassa suurimman työn ja yhtä nostokonetta kohti tarvittiin noin 5 listijää. Markkinoille tuli myös erillisiä listinkoneita, mutta niillä oli vaikea saavuttaa sopivaa listintäkorkeutta, minkä lisäksi ne olivat hintavia. Alla tanskalainen juurikkaannostokone Mern, jonka edessä listinhanko.
Juurikkaannoston koneellistumista hidasti koneiden korkea hinta sekä se, ettei markkinoilla ollut Suomen olosuhteisiin sopivia koneita. Yhdistetyissä listin- ja nostokoneissa alkoi 1950-luvulla olla näyttöä ruotsalaisen traktorivetoisen ja –käyttöisen, yksirivisen SSA- Hilleshög-koneen käyttökelpoisuudesta. Se toimi suhteellisen hyvin vaikeahkoissakin olosuhteissa. Työsaavutus nousi jopa yhteen hehtaariin päivässä, mutta kone maksoi puolet suuren dieseltraktorin hinnasta. Sen laskettiin kuitenkin kannattavan, jos vuotuinen nostoala nousi n. 10-12 hehtaarin seutuville.
Listinlaitteella varustetun juurikkaannostokoneen tuntopyörä tunnusteli juurikkaiden korkeutta ja juurikkaat tulivat tasaisesti listityksi. Juurikkaan irrotuksen ja noston suoritti yleensä matalassa kulkeva nostovannas, joka oli usein ohjaushaarukalla varustettu. Vantaan takana oli elevaattori, heittopyörä tms., joka toimitti juurikkaat edelleen puhdistuslaitteeseen ja kokoojakoriin, mistä ne pudotettiin kasoihin pellolle. Alla kuvassa pienempikokoinen Hilleshög Minor, joka oli Saran kuukauden esineenä lokakuussa 2009.
Vuonna 1976 Sokerijuurikkaanviljelyn tutkimuskeskus ja juurikassokeritehtaat esittelivät viljelyoppaassaan kolmea yksirivistä juurikkaannostokonetta: suomalaisia Huhkia ja Jukoa, ruotsalaista Hilleshög B 701 S: ä sekä pienille peltokuvioille sopivaa, traktorin nostolaitteisiin kiinnitettävää suomalaista Mini-Jurnua. Rehuarvoltaan arvokkaan naatin hyödyntämiseen kannustettiin ja sen korjaaminen
Traktorivetoiset juurikkaannostokoneet kehittyivät ajan myötä jopa neljää riviä kerrallaan nostaviksi. Ajonopeudet säilyivät hitaina, n. 5km/h riippuen olosuhteista, mutta työnopeus kasvoi rivien lisääntyessä. Nykyään käytössä on myös ajettavia, jopa 6 riviä kerrallaan nostavia juurikkaannostokoneita, joilla nostetaan keskimäärin 10 hehtaaria päivässä ja hyvissä olosuhteissa jopa 20 hehtaaria, jos ajetaan yötä myöten. Sokerijuurikkaiden kuormaaminen tapahtuu suureksi osaksi puhdistuskuormaajilla, jotka tekevät kuorman 10-15 minuutissa. Urakoitsijat tekevät jo merkittävän osan juurikkaan viljelyn eri töistä, koska EU:n melkein lopettaman suomalaisen juurikkaanviljelyn elpyessä koneiden hankkimiskustannukset nousisivat yksityisillä tiloilla liian suuriksi.
Seuraavassa videossa nähdään sokerijuurikkaan nostoa nykypäivän koneilla, kuvaaja Fanni Heinonen, Sucros Oy:
Juurikkaan naattisadosta korjataan rehuksi enää vain runsaat 10 %, koska sokerijuurikkaan viljely on meillä pääosin keskittynyt tiloille, joilla ei pidetä nautakarjaa. Sokerijuurikkaan harventaminen ja kitkeminen on jo kokonaan loppunut ja rikkakasvien poisto hoidetaan haraamalla. Naapurin pellolla ajavaa juurikaspuimuria seuratessaan 1950-luvun lapsityölainen toteaa: ”Epäreilua”.
Jutun kirjoittaja ja kuvaaja Taina Ilmonen on Sarka-museon konservaattori.
