Pettua pöytään – Hätäleivät Sarka-museon kokoelmissa
Ennen leivän korvikkeena syötiin hätäleipää, johon oli turvauduttava, kun viljaa ja leipää ei ollut tarpeeksi. Esimerkiksi vaihtelevat sääolosuhteet saattoivat viedä sadon. Vielä 1800-luvun alkupuolella yli puolet suomalaisista joutui säännöllisesti syömään korvikeruokaa. Hätäleipään turvauduttiin erityisesti kriisiaikoina, kuten 1860-luvun nälkävuosina sekä vielä 1918 sisällissodan vuonna.
Viljan puutteessa leipäjauhoja jatkettiin luonnosta saatavilla korvikkeilla. Huonoimpina aikoina hätäleipää tehtiin myös kokonaan korvikejauhoista.
Yleisimmin käytettyä pettua saatiin männyn kuorenalaisesta pehmeästä nilakerroksesta. Petun irrotus onnistui parhaiten keväällä. Pettu tuli kuivata, paahtaa, murskata ja jauhaa ennen hätäleiväksi valmistamista. Hätäleipään voitiin laittaa myös esimerkiksi sammalta, olkia, akanoita, suolavehkan juurta tai jäkälää.
Sarka-museon kokoelmiin kuuluu iso joukko hätäleipiä. Ne siirtyivät Sarkaan aiemmin Helsingissä toimineen Viikin maatalousmuseon kokoelmista. Hätäleivät ovat todennäköisesti vuodelta 1918. Ne ovat esillä museon perusnäyttelyssä Ruokakulma-näyttelytilan yhteydessä. Monet hätäleivistä on leivottu pettujauhoista. Jauhoja jatkettiin usein myös muilla korvikeaineilla. Hätäleipiin laitettiin esimerkiksi yleensä eläimille syötettyjä aineksia, kuten olkia. Hätäleivät kertovat menneisyyden ruuasta kriisiaikoina, mutta monin paikoin hätäruokaan piti turvautua myös normaaleina vuosina.
Maria Vanha-Similä, amanuenssi, Suomen maatalousmuseo Sarka
- hätäravinto
- jäkälät
- katovuodet
- leipominen
- museoesineet
- museokokoelmat
- nälkä
- nila
- olki
- pettu
- sammalet
- sisällissodat
