Pala suomalaisen makeisteollisuuden historiaa
Joulun pyhien jälkeen monilla on makeiskiintiö täynnä -ainakin hetkeksi. Playstation -ohjaimessa on ruskeita tahroja, viimeiset Vihreät kuulat odottavat maljan pohjalla ja sohvatyynyjen välistä löytyy hopeanhohtoisia karkkipapereita. Suklaat, marmeladit sekä ihanan rapisevat käärepaperit ja kauniit konvehtirasiat kuuluvat jouluun yhtä olennaisesti kuin kuusi, kynttilät ja kinkku.
Sarka –museon Tehtaan tekemää ruokaa –näyttelyn kausivitriinissä on esillä jouluista Fazerin näyteikkunarekvisiittaa 1960-1970 -luvuilta. Lasin takaa voi ihailla menneiden aikojen makeisrasioita, suklaakääreitä ja mainoskuvitusta.
Suomalaista makeaa
Karl Fazerin makeistehdas perustettiin vuonna 1894 ja se mainitaan yhdeksi ensimmäisistä makeistehtaista Suomessa. Neljä vuotta aikaisemmin oli rekisteröity vain Helsingfors Nya Karamellfabrik, joka tunnettiin myöhemmin nimeltä Hellas ja sittemmin nimellä Cloetta. Tehtaan liukuhihnalla 1930-luvulla syntynyt Budapest -konvehti nauttii edelleen suurta suosiota jouluherkkujen joukossa. Vuonna 1897 Porvooseen perustettiin A.W.Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas, joka tunnetaan nykyään nimeltä Brunberg.
Karl Fazer (1866-1932) oli sveitsiläissyntyisten siirtolaisten poika, joka kouluttautui sokerileipuriksi Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa. Vuonna 1891 hän perusti Helsinkiin, Kluuvikadulle ensimmäisen konditoria-kahvilansa, jonka tuotevalikoimaan kuului lähes alusta asti omatekoiset konvehdit ja makeiset. Kahvilasta tuli nopeasti tyylitietoisten helsinkiläisten kohtaamispaikka.
1890-luvulla Suomessa ei vielä ollut juurikaan makeisteollisuutta. Herkut olivat lähinnä herrasväen ylellisyyttä ja niitä tuotiin Venäjältä tai tehtiin käsityönä konditorioissa. Kun makeistullin uudistusta seurasi tuontimakeisten merkittävä hinnan nousu, Fazer huomasi markkinaraon ja hankki lisätilaa makeisten koneellista valmistusta varten.
Pienen tehtaan tuotantoon kuului vuonna 1897 mm. Pihlajamarja –marmeladi, jonka käärepaperiin oli kuvattu kettu. Sitä oli valmistettu käsin jo Kluuvikadun konditoriassa vuodesta 1895 ja se on vanhin edelleen myynnissä oleva makeinen Suomessa. Suomen toiseksi vanhin edelleen kauppojen hyllystä löytyvä herkku on Mignon –muna, niin ikään Fazerin tuotantoa vuodelta 1896, ja kolmannen sijan saa Fazerin Kiss-kiss –karamelli, joka on myös Suomen vanhin vuonna 1901 rekisteröity tuotemerkki.
1900-luvun alku oli nopean kehityksen aikaa. Suomalainen makeisteollisuus kasvoi ja uusia tehtaita syntyi; Hämeen makeistehdas, Tampereen makeistehdas, Panda. Toiset yrityksistä toimivat vain muutamia vuosia ja toiset ovat olleet pitkäikäisempiä. Fazerin Vihreät kuulat löysivät tiensä juhlapöytään vuonna 1929 ja ikoninen ”Fazerin sininen” lanseerattiin vuonna 1922.
1940-luvun pula-aikana makeistuotanto keskeytyi koko maassa. Sokerin ja rasvan kulutusta rajoitettiin voimakkaasti ja raaka-aineita oli heikosti saatavilla. Suklaan valmistus loppui kokonaan ja marmeladia makeutettiin makeutusaineilla. Fazer keitti ”kaakaota” juurikassiirapista ja soijapavuista. Hellaksen ”Nami-murut” olivat puolestaan sakariinilla makeutettuja juuresten paloja. Makeistehtaat, jotka selviytyivät sota-ajasta tuottivat tehtaissaan myös leipää, makaronia sekä muonatarpeita puolustusvoimien käyttöön. Sokeri poistui säännöstelystä vasta vuonna 1954.
1960 -luvulla Suomi eli nousukautta. Sotakorvaukset oli maksettu, elintaso nousi ja makeiset arkipäiväistyivät tavallisen kansan juhlapöydissä. Pandan juhlakonvehtirasia ilmestyi joulupöytään vuonna 1967.
Kääreet ja rasiat
Ylellisyystuotteina makeisten pakkaamisen historia on Suomessa hieman pidempi kuin monen muun tuotteen. Elintarvikkeita alettiin pakata tehtaissa 1930 -luvulla ja yleisemmin vasta 1950 –luvulla. Valmiit pakkaukset opastivat kuluttajia tuotteen käytössä ja säästivät kauppiaalta aikaa ja hävikkiä. Makeisia ja konvehteja on pakattu ja kääritty huomattavasti pidempään.
1900-luvun alun karamellipaperit ja konvehtirasiat eivät olleet vain kauniita, vaan ne kommentoivat usein ajankohtaisia tapahtumia tai henkilöitä. Käärepaperi saattoi olla myös poliittinen kannanotto.
Suomen sodasta tehtiin useita käärepapereita Suomen autonomian aikana. Karamellitehdas Westerlund & Co valmisti Albert Edelfeltin kuuluisasta Porilaisten marssista kääreen ja makeistehdas A. M. Merikanto loi nimikkokaramellin Sven Dufvalle. Kun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov määräsi, että suomalaiset postimerkit poistuisivat käytöstä 14.1.1901, Karl Fazer painatti karamellikääreitä, joissa oli markan postimerkki varustettuna kyseisen päivän postileimalla.
Sortokausien jälkeen käärepapereiden luonne muuttui. Ajankohtaiset tapahtumat, muoti-ilmiöt ja uudet keksinnöt innoittivat pakkaussuunnittelijoita ja merkkihenkilöt saivat nimikkomakeisia.
Vanhat karamellipaperit ja konvehtirasiat kertovat yllättävän paljon omasta ajastaan. Mallit haettiin ulkomailta ja suunnittelijan anonyymius sekä kansainvälisyys ovat niille tyypillisiä piirteitä.
Fazerin Maailmansota 1914 –makeisten kääreisiin oli painettu eri maiden sotilaita univormuineen ja makeistehdas A. M. Merikannon tuotantoon kuului Titanic –karamelli, jonka käärepaperiin oli painettu uppoava laiva. Makeis-Mylly Oy:n karamellikääreet esittelivät uusia tanssityylejä ja Blomqvist & Co:n Hallå –karamellit kommentoivat kuvituksellaan uutta keksintöä; puhelinta. Omat nimikkokaramellinsa saivat mm. Jean Sibelius, Gunnar Bärlund ja Paavo Nurmi. Kääreet olivat olennainen osa tuotetta. Niitä kerättiin, niistä askarreltiin ja lapset käyttivät niitä vaihtovälineinä.
Suomalainen mainosala organisoitui 1920 -luvulla. Merkkitavara-ajattelu syntyi ja mainontaa alettiin ajatella kokonaisvaltaisempana prosessina. Aikaisemmin kaikilla tuotteilla ei ollut vielä omaa tuotenimeä ja makeistehtaat olivat tilanneet kuvituksensa painotaloilta tai suoraan taiteilijoilta. 1920-luvulla Helsingin Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulun tarjoaman koulutuksen myötä syntyi graafikoiden ammattikunta. Uudenlainen työnkuva vaati tekijältään osaamista sekä kuvataiteen, mainospsykologian että painotekniikan aloilta. Suuremmat tehtaat, kuten Hellas Oy perusti omat osastonsa pakkaussuunnittelua ja visuaalista markkinointia varten.
1930-luvulla lapset tulivat selkeästi mainonnan kohderyhmäksi. Kauppojen näyteikkunat suurenivat ja esillepanon myötä näyteikkunamainonnasta tuli tärkeä osa kaupan markkinointia. Myös tehtaat halusivat osansa näkyvyydestä. Ne tarjosivat tarvikkeita somistukseen ja apua ikkunoiden järjestämiseen.
Tehtaan tekemää ruokaa -näyttelyn näyteikkunarekvisiitta on lähetetty Grönroosin kauppaan, Taivassaloon 1960-1970 -luvuilla. Jouluiset Fazerin marmeladi- ja suklaapakkaukset sekä mainoskuvitukset ovat lainassa Turun museokeskuksesta.
Kirjoittaja Maileena Vaajoensuu on töissä Sarka -museossa ja toivoo aina jouluksi rasiallisen minttusuklaakonvehteja.
Tehtaan tekemää ruokaa -näyttely on esillä vielä 9.1.2022 saakka.
Kirjallisuutta:
Donner, Jörn 1991. Fazer 100. Oy Karl Fazer Ab. Helsinki.
Kuusisto, Antti 2013. Makein kirja. Makean ja makeiskääreiden historiaa. Apali Oy. Tampere.
