Päästiin pääsiäiseen
Muistatko, kun pääsiäisestä laitettiin keinu tai kiikkulauta pihalle? Entä oletko soittanut karjan onneksi torvella kolmen tien haarassa tai pukinsarvella kukkulan päällä? Vielä on pääsiäistä jäljellä, sillä ei niin iso pyhä hetkessä mene ohi. Pääsiäisaamun aurinko on satovuoden kannalta toivottu taivaan ilmiö, mutta ei hätää: ”Jos pääsiäismaanantai on pilvinen, tulee hyvä heinä- ja juurikasvuosi.” (Alastaro).
Lounais-Suomessa hakotarhat saatiin valmiiksi pääsiäiseksi ja sinne asetettiin hypinlauta tai pystytettiin keinu. Tuoreen haon päällä oli hauskaa pitää iloa, aivan kuin jouluna tupaoljilla. Ulkoleikit ja kisat alkoivat pääsiäisestä. Vielä pääsiäisen jälkeistä arkipäivää on vietetty tanssien ja pyhävaatteissa. Sanotaanhan: Aatto jouluista jaloin, iltapuoli pääsiäisestä.
Juliuksen, Justiniuksen ja Tiburtiuksen (Nykyään Julius, Tellervo ja Taito) vastaiset yöt 12.-14.4. ovat suviöitä. Jos niinä öinä kylmää, kylmää vielä yhdeksällä viikolla. Suvi tarkoittaa Itä- ja Pohjois-Suomessa leutoa suojasäätä. Lounais-Suomessa suvi tarkoittaa kesää ja kesä taas kesantoa. Mutta eipä mennä kesään vielä.
”Tipurtius tietä neuvoo, vappu vaolle ajaa” (Uusikirkko). Tiburtius oli se varsinainen suvipäivä. Silloin västäräkki saapuu kurjen siiven päällä. Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa paimenet kulkivat varhain aamulla ja soittivat leppätorvilla ja pukinsarvilla kallioilla ja mäillä neljään ilmansuuntaan. Sanottiin: ”Paimenet soittavat suden suun kiinni, ettei se karjalle vahinkoa tee.”
Huhtikuussa ei saada pelloilta vielä satoa, mutta kotimaisten vihannesten satokausi on hyvässä vauhdissa. Kasvihuoneissa satoa kypsyy tasaisesti läpi vuoden. Luonnonvaloakin alkaa olla punastuttamaan tomaatin poskia. Silloin, kun auringonvalo ei vielä riitä, valaisevat ympäristöystävälliset ledivalot yhä useammassa kasvihuoneessa. Kotimaisen tomaatin ja kurkun hiilijalanjälki on puolittunut 2000-luvun alkuvuosista ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä on siirrytty yhä useammalla kauppapuutarhalla kotimaiseen hiilivapaaseen uusiutuvaan energiaan.
Suurin osa ruuan hiilijalanjäljestä syntyy maataloustuotannossa. Kasvisten hiilijalanjälki on pienempi kuin eläinperäisten tuotteiden, sillä eläinperäisten tuotteiden tuotantoketju on kasvisten tuotantoketjua pidempi. Täysin päästötöntä ruokavaliota ei ole olemassakaan, sillä kaikella ruuantuotannolla on väistämättä ympäristövaikutuksia.
Lähteet:
Jouko Hautala (toim.) Vanhat merkkipäivät, 1948.
www.kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-kasvihuonealasta/vastuullisuus/
Sarka-museon Hyvän sään aikana -näyttelyn tekstit ja kuvat.
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, 1950 (23.painos 2002).
