Pääsiäinen paiskelee.
Pääsiäisviikko on alkanut ja Saran Hyvän sään aikana -näyttelyyn liittyvä keväisten sääenteiden tarkkailu jatkuu.
Pääsiäisen paikan kalenterissa määrittelee kevätpaiväntasauksen jälkeinen täysikuu. Pääsiäinen taas määrittää viikkoa ennen vietettävän palmusunnuntain ja kevättalvisen laskiaisen sekä kevätkesällä koittavien helatorstain ja helluntain paikan. Säästä puheenollen, ei liene yllätys, että Suomen mittaushistorian lämpimin pääsiäinen on koettu 2000-luvulla: Utissa Kymenlaaksossa 24.4.2000 lämpötila kohosi 24,9 asteeseen, eli lähes hellelukemiin.
Pajunoksat kuuluvat kaikkialla Suomessa pääsiäisen ja palmusunnuntain perinteisiin, mutta tuoreeks terveeks virpominen on alun perin itäsuomalainen perinne.
Pääsiäisen aikaan liittyy runsaasti maatalouden taikoja, enteitä ja uskomuksia. Erityisesti Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla trullit tekivät taikojaan karjan keskuudessa ja heitä karkoitettiin muun muassa Pohjanmaan lakeuksilla pääsiäistulilla. Pääsiäisen noitaperinteellä lieneekin juurensa keskiajalla mustassa magiassa. Kiirastorstaina karkoitettiin erityisesti Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla kiiraa pihapiiristä metsään kovaäänisesti juosten, tervaa poltellen ja rautaesineitä kolistellen.
Pääsiäisaamun säästä ja auringon noususta on ennustettu tulevan kesän säätä. Kirkas pääsiäisaamu on eduksi kaikelle tulevan kesän sadolle. Tämä tieto oli präntätty myös Talon-Pojan Sää- eli Ilma-Kirjaan vuonna 1773: ”Jos Päsiäis-Päiwänä wähä sataa, wähä Eläimen elätystä sinä wuonna tule, mutta jos samana päiwänä on kaunis Sää, Paljon woita saadan sinä tulewana wuotena.” Ja edelleen sama tieto oli siirtynyt myös Uusi ja wakaa Ilman-Ennustaja -kirjaan vuonna 1851. ”Maanwiljelijöille tarpeellisia tietoja sään- eli ilman-muutteista” sisältävä teos kertoi pääsiäisen säästä seuraavaa: ”Jos Pääsiäis-päiwä on sateinen, tulee heikko heinäwuosi; mutta jos ilma on kaunis, tulee woimallista karjanruokaa, ja silloin säilywät lehmät hywin, antain runsaan maidon.”
Yhtään väheksymättä menneiden polvien sääviisautta tai Talon-Pojan Sää- eli Ilma-Kirjan sekä Uusi ja Wakaa Ilman-Ennustajan oppeja, on nykyaikana saatavilla myös hyviä apukeinoja maanviljelijän jokapäiväiseen työhön ja säidenkin ennakointiin. Maatalouden ja ruokaketjun digitalisaatio on 2000-luvulla tuonut mukanaan muun muassa täsmäviljelyteknologian.
Täsmäviljely perustuu aikaisempien vuosien tai kuluvan kasvukauden pelto-, sää- ja satotietoihin. Esimerkiksi traktoreita voidaan ohjata GPS- teknologialla niin, että traktori kulkee itseohjautuvasti tallennettuja ajolinjoja pitkin. Tämä minimoi päällekkäistä ajoa pellolla, mikä säästää aikaa sekä vähentää polttoaineen kulusta ja maan tiivistymistä. Myös ympäristö hyötyy. Täsmäviljelyssä varmistetaan automaattiohjauksella, ettei lannoitetta tai lantaa mene peltoon tarpeettomasti ja lannoitteet menevät oikeisiin kohtiin.
Lähteitä:
www.hamk.fi/2020/tasmaviljelyteknologiaa-mustialassa-aiheen-ymparille-myos-uusi-tapahtuma/.
Jouko Hautala (toim.), Vanhat merkkipäivät, SKS 1948.
www.ilmatieteenlaitos.fi/myohainen-paasiainen.
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto,1950 (23. painos, 2002).
