Sarka-museon nykydokumentointihankkeen kuvaus- ja äänitystyön tekivät Jussi Försti ja Lauri Marjamaa Finepics Oy:stä.
Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka
Nykydokumentointi syventyy viljelijän arkipäivään
Suomen maatalousmuseo Sarassa on vuoden aikana toteutettu OKM:n rahoittama hanke Maatalous ja ympäristökysymysten vaikutukset osana aineetonta kulttuuriperintöä. Hankkeen tuloksena julkaistaan kolme maatiloilla kuvattua dokumenttifilmiä. Dokumenteissa esitellään arjen työtä erilaisilla kasvinviljely- ja eläintuotantotiloilla sekä viljelijöiden ajatuksia edellisten sukupolvien henkisestä perinnöstä ja luontosuhteesta.
Nykyajan maatalouden ilmiöiden dokumentointi on tärkeää, jotta yhä kiihtyvässä muutoksessa oleva elinkeino erityispiirteineen saadaan tallennettua sellaisena kuin se juuri tällä hetkellä on. Maatalous on kautta historian ollut tiiviisti sidoksissa ympäristöön ja ilmasto-olosuhteisiin. Näiden tekijöiden vaihteluihin on maatiloilla opittu sopeutumaan monin eri tavoin. Näin maatalouden parissa työskenteleville on sukupolvesta toiseen kertynyt hiljaista tietoa siitä, miten tasapaino ympäristön ja tuotannon välillä on säilytettävissä.
Vuonna 2024 toteutetussa hankkeessa etsittiin koko maan aluevastuumuseoihin ulottuneen haastattelukierroksen kautta eri maakuntien tyypillisiä maatalouden tuotannonaloja ja sitä kautta myös mahdollisia dokumentointikohteita. Tietoa hankkeesta välitettiin vastuumuseoiden kautta myös sadoille paikallismuseoille ja muille toimijoille. Yhteistyötä tehtiin paikoin maatalouden neuvontapalveluita tarjoavan ProAgrian sekä kuntien maaseutuviranomaisten kanssa.
Hankkeen aikana toteutettiin nykydokumentointi kolmella maatilalla Loimaalla, Lokalahdella ja Mäntyharjulla. Yhden päivän ajan dokumentoitiin maatilojen arkea ja suoritettiin siihen liittyvät haastattelut. Toimin itse hankkeen vetäjänä, suunnittelin ja tein kuvauspäivien ohjelman ja aikataulun yhdessä maatalousyrittäjien ja kuvaaja Jussi Förstin kanssa. Försti on ammattidokumentaristi ja Sarkaan tallennettavan dokumentointiaineiston lisäksi hän editoi aineistosta yleisölle tarkoitetut pienoisdokumentit.
Nykydokumentoinnin menetelmät
Kun museo tallentaa jotakin ilmiötä tai työtä, ovat pääasialliset menetelmät valokuvaus, haastattelu ja havainnointi. Usein nykydokumentointia tehdään resurssisyistä yksin, sama henkilö hoitaa kaikki edellä mainitut vaiheet sekä jälkiraportoinnin. Dokumentoidut aineistot tallennetaan museoiden kokoelmanhallintajärjestelmiin ja usein myös arkistoidaan tulostettuna versiona. Tarkoituksena on, että aineistot ovat tulevaisuuden tutkijoiden käytössä kertomassa siitä, miten ennen elettiin ja työskenneltiin.
Lähdimme tänä vuonna toteutettuun hankkeeseemme ajatuksenamme kehittää nykydokumentoinnin menetelmiä. Kysyimme, mitä jos voisimme samalla, dokumentointia tehdessämme, tuottaa myös materiaalia, joka palvelee suoraan yleisöjämme ja avata maatalousyrittäjän arkipäivää kaikille neutraalisti ja laadukkaasti. Tällä tavoin olisi mahdollista tuottaa samalla valmiita aineistoja hyödynnettäväksi museon pedagogisessa toiminnassa.
Onneksemme alalla ansioitunut dokumentaristi Jussi Försti innostui hankkeesta ja hänen kanssaan saimme toteutettua kolmen lyhytfilmin kokonaisuuden. Kuvasimme kullakin kolmella tilalla päivän ajan. Tästä syntynyt raakamateriaali tallennettiin muun dokumentoidun aineiston lisäksi museon kokoelmiin. Noin kuuden minuutin mittaisiksi muokatut pienoisdokumentit julkaistaan museon YouTube -kanavalla ja linkitetään Sarka-museon DigiSarka -alustalle, josta ne ovat kaikkien kiinnostuneiden löydettävissä.
Hankkeen suurimpana haasteena oli sopivien dokumentoitavien tilojen löytäminen mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta. Toiseksi suurin haaste oli aikataulutus: kuvaukseen ja maatalouden työvaiheiden kannalta sopivien sääolosuhteiden osuminen kaikkien projektiin osallistuvien aikataulujen kanssa kohdalleen oli melkoinen palapeli. Olimme sopineet ensimmäisen dokumentointikohteen Evijärvelle ja odotimme sopivaa kuvaushetkeä koko kesän. Lopulta tätä hetkeä ei koskaan tullut ja sekä maantieteellisesti että temaattisesti täydellinen dokumentointimme jäi toteutumatta.
Kuvauskohteet
Ensimmäisenä kesäkuussa vierailimme Tiirin tilalla Loimaalla, jossa Riuttaskorven perheyritys otti meidät avosylin vastaan. Tila on toisen polven luomumaitokarjatila, jossa kuvasimme tilan töitä monipuolisesti aamuvarhaisesta lähtien. Saimme tilalta lainaksi suojavarusteita, haalareita ja saappaita, sillä eläinten parissa ”rapa roiskuu” ja mikä tärkeämpää, on maitotilalla välttämätöntä taata tilan tuottamien elintarvikkeiden hygienia sekä eläinten turvallisuus.
Karjatilan aamu alkoi vasikoiden juottamisella. Saimme seurata karjanhoitaja Maarit Ikosta työssään ja kuulla, miten eri-ikäisten eläinten hoitaminen tilalla tapahtuu. Seuraavaksi näimme, miten Pasi Riuttaskorpi tarkasti tietokoneelta navetan toimistossa lehmien tilanteen. Lehmien käyttäytymistä ja vointia seurataan tarkkaan kaulapantojen lähettimien avulla. Päivän aikana tehtiin tiiviissä järjestyksessä lukuisia töitä: kuivitettiin karsinoita, ruokittiin eläimiä, seurattiin lypsyä ja keinosiemennystä sekä päästettiin lehmiä ulkoilemaan. Ehdimme myös olla EU-tukihakupalaverissa sekä suorittaa tilan yrittäjäveljesten haastattelun. Sateen uhatessa haastattelu jouduttiin lopulta toteuttamaan sisätiloissa.
Kesän odotimme viikko kerrallaan lähtöä kuvauksiin Evijärvelle, jossa seuraava sovittu kohteemme odotti. Epävakaiset säät kuitenkin pilasivat suunnitelmamme ja elokuussa oli pakko myöntää, että kuvaus tässä kohteessa ei tule toteutumaan. Tarkoitus oli kuitenkin päästä kuvaamaan jo meneillään olevaa sadonkorjuuta ja nopealla aikataululla löytyi kohde Lokalahdelta, aivan maamme lounaisrannikolta. Syyskuun alussa pääsimme dokumentoimaan Muntilan tilan arkea – viikonpäivä oli sunnuntai, mutta se on viljelijälle sesonkiaikaan työpäivä siinä missä muutkin. Puintitöiden lomassa pääsimme tutustumaan myös tilan nuoremman sukupolven vanhaan navettaan rakentamaan metallialan yritykseen. Tämä kohde olikin hieno esimerkki siitä yritystoiminnan monipuolisuudesta, jota kiristyvä taloustilanne nykyään maatiloilta vaatii.
Viimeinen kohteemme löytyi Etelä-Savosta, jossa vieraanvarainen karjatilan isäntä Pauli Rautvaara työntekijöineen esitteli lihakarjatilan arkea päivän ajan. Aamusta pääsimme tutustumaan karjan appeen tekoon ja ruokintaan ja samalla meneillään oli isännän ja kolmen työntekijän voimin maanajoa, kaivuu- ja metsätöitä. Lisäksi aamupäivän aikana ehdittiin vielä puhdistaa pihaton käytäviä ja hoitaa eläinten kuivitusta. Iltapäivällä pääsimme kuvaamaan lannanajoa ja maanmuokkausta läheisellä pellolla. Töiden mittakaava ja laajuus koneilla avustettuna asetti haasteensa kuvausryhmälle, joka sai kirjaimellisesti juosta kuvattavasta kohteesta toiseen. Palkintona oli todella monipuolinen ja laaja kattaus karjatilan elämää ja kaiken tämä ohessa ehdimme myös rauhoittua työntekijöiden kanssa lounaspöytään sekä kuvata yrittäjän haastattelun omenapuun katveessa.
Kaikissa dokumentoimissamme kohteissa suhtautuduttiin vierailuumme valtavan positiivisesti, vaikka aiheutimme varmasti pientä hämminkiä kiireisen arjen keskellä. Sujuvasta yhteistyöstä saamme olla valtavan kiitollisia.
Hankkeen tulokset
Ympäristön tila, julkinen keskustelu sekä poliittiset päätökset vaikuttavat maatalousyrittäjien arkeen jatkuvasti. Media julkaisee päivittäin monella tavalla tulkittua tietoa maatalouden ympäristövaikutuksista ja keskustelu marginaalisista tuotannonaloista on saanut polarisoituessaan laajat mittasuhteet. Museo on sitoutumattomana toimijana vastuussa ajankohtaisten aiheiden puolueettomasta dokumentoinnista.
Hankkeen aikana paitsi toteutettiin arjen dokumentaatiota, myös kiinnitettiin huomiota viljelijöiden mukana kulkevan ylisukupolvisen aineettoman kulttuuriperinnön tallentamiseen. Dokumentoinnin ja tulosten julkaisun tapoja kehittämällä on edistetty kaikkien osallistumismahdollisuuksia kulttuuriin, parannettu tiedon ja kulttuurin saatavuutta sekä kehitetty aineettoman kulttuuriperinnön digitaalista tallentamista sekä saatavuutta.
Maatalouden nykydokumentoinnin kartoittaminen valtakunnallisesti osoittautui todella tarpeelliseksi toimenpiteeksi. Tiedämme nyt, miten nykydokumentointi ylipäätään eri aluevastuumuseoissa toteutuu ja miten eri alueilla on mielletty Sarka-museon rooli erityisalansa tallentajana. Useiden aluevastuumuseoiden nykydokuvastaavien kanssa viriteltiin myös keskusteluja yhteistyönä dokumentavista aihepiireistä. Luotujen verkostojen avulla on nyt mahdollista kehittää toimintatapoja maatalouden nykydokumentoinnin valtakunnallisen kattavuuden parempaan toteutumiseen.
Tänä vuonna OKM:n tuella toteutetuista filmeistä tuli upeita ja niistä on hyvä katsoa mallia tulevaisuudenkin dokumenteille. On taloudellinen realiteetti, että kaikkia kohteita ei ole mahdollista päästä yhtä perusteellisesti ja ammattimaisesti kuvaamaan. Hankkeemme kuitenkin osoitti, että dokumentoinnin ja yleisötyöhön tarkoitetun dokumentin toteuttaminen yhdellä kertaa toimii ja monessa tapauksessa se voi olla jopa kokonaisuuden kannalta kahta erillistä projektia kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Jäämme jännityksellä odottamaan yleisön palautetta.
Linkit lyhytdokumentaatiofilmeihin löydät täältä. Voit myös tutustua dokumentteihin suoraan museon YouTube -kanavalla.
Tämän artikkelin kirjoittaja FT Elsa Hietala on Sarka-museon monitoimihenkilö, eli amanuenssi, jonka vastuualueena on muun muassa nykydokumentointi.
