Niittokoneen pitkä taival osa 1
Ensimmäiset kokeilut
Niittokoneen tarkoitus on korvata joukko kalliita niittomiehiä sadonkorjuussa. Työvoimapulaan törmäsivät jo muinaiset roomalaiset tilanomistajat Galliassa ensimmäisellä vuosisadalla, kun orjien hinnat nousivat voimakkaasti. Tällöin kehiteltiin käytännöllinen ratkaisu: Härän tai hevosen työntämä vaunu, jonka eteen oli asennettu leikkaavat terät. Juhta kulki pellolla orjan ohjastamana työntäen vaunua. Toinen orja löi kepillä viljan korret päin leikkaavia teriä ja tähkät putosivat vaunuun. Näin kaksi orjaa ja juhta tekivät viiden miehen työn.
Tämä ensimmäinen viljanleikkuulaite jäi myöhemmin unohduksiin, mutta kuvia siitä on säilynyt antiikin kivireliefeissä. Varsinaisesti niittokoneiden kehitys kytkeytyy tekniikan yleiseen kehitykseen ja teolliseen vallankumoukseen. Teollistumisen kehdossa Englannissa ensimmäisen toimivan leikkuukoneen kehitti pastori Patrick Bell vuonna 1828.
Bellin kone oli samantapainen kuin roomalaisten Galliassa muinoin käyttämä, mutta korsia lyövän orjan korvasi kaatokela. Leikkaava terä oli yksinkertainen veitsiterä, joka oli Bellin koneen heikko kohta. Bellin kone sai suurta huomiota ja siitä rakennettiin kopioita myös Atlantin takana. Nämä varhaiset Bellin koneet toimivat niittokoneen kehitystyön käynnistäjänä USA:n vilja-alueilla. Useat keksijät kehittelivät koneitaan kokeillen erilaisia ratkaisuja pienissä verstaissaan. Teolliseen tuotantoon ei kuitenkaan päästy, ennen kuin asiaan paneutuivat kaksi hyvin erilaista henkilöä, Obed Hussey ja Cyrus McCormick.
Obed Hussey
Vuonna 1792 syntynyt Obed Hussey toimi nuoruudessaan valaanpyytäjänä. Todettuaan, ettei sillä alalla voinut toteuttaa teknisiä taipumuksiaan, Hussey siirtyi Baltimoressa metalliteollisuuden palvelukseen. Työnsä ohessa ilman pääomaa tai merkittävää ulkopuolista tukea Hussey kehitteli viljaa leikkaavaa konetta, jossa oli uudenlainen terälaite: sormilla varustetun leikkuupalkin sisällä liikkuva kolmiomaisilla terälapuilla varustettu terä, joka liikkui edestakaisin. Husseyn terälaite osoittautui kokeissa tehokkaammaksi ja luotettavammaksi kuin muut samanaikaiset kehitelmät kuten esimerkiksi sirppiterillä varustetut kiekot.
Hussey onnistui patentoimaan niittokoneensa vuonna 1833 ja alkoi myydä lisenssejä koneen valmistamiseksi teollisesti. Hussey ymmärsi, että hänen henkilökohtainen vahvuutensa oli tekniikassa, ei organisoinnissa, johtamisessa tai markkinoinnissa. Niinpä Obed Hussey ei koskaan aloittanut itse patentoimansa koneen valmistusta, vaan tyytyi keskittymään rojaltimaksujen turvin koneiden jatkokehittelyyn.
Cyrus McCormick
Kovin erilainen lähtökohta niittokoneen kehittelyyn oli Cyrus McCormickilla. Hänen isänsä oli seppä ja perhe oli hyvin toimeentuleva. Isä Robert McC. oli rakennellut niittokoneen, jota nuori Cyrus alkoi parannella apunaan perheen orja Jo Anderson. Cyrus McCormick ei ollut kovin kätevä käsistään, joten Jon tehtävä oli toteuttaa Cyruksen ideat käytännössä. McCormickin leikkuukone oli alun perin Bellin koneen tapaan työnnettävä, mutta McCormick oli hyvin näppärä kopioimaan muiden kehittelijöiden hyviä ideoita koneeseensa. Niinpä hänkin kilpakumppaniensa tapaan siirsi vedon koneen sivulle. Cyrus McCormick sai patentin leikkuukoneelleen vuonna 1834.
Tuotannon aloittaminen oli hankalaa. McCormick rakensi koneita oman kotitilansa pajassa ja sai myytyä vuosina 1840-42 yhteensä kahdeksan konetta. Vuonna 1843 myytiin jo 29 konetta ja seuraavana vuonna 50 konetta. Näitä valmistusmääriä ei omassa pajassa voinut ylittää, joten McCormick teki lisenssivalmistussopimuksen vuodelle 1845. Lisenssivalmistusta vaivasivat laatuvaikeudet ja McCormick päätti alkaa itse suurisuuntaisemman valmistuksen.
McCormick siirsi toimintansa nopeasti kehittyvään Chicagon kaupunkiin vuonna 1847 ja uusi nykyaikainen tehdaslaitos valmistui samana vuonna. Vuoden lopussa työntekijöitä oli 47. Kilpailun koventuessa patentit muodostuivat tärkeiksi tuotannon tekijöiksi. Kun Cyrus McC. yritti uusia patenttiaan vuonna 1848, hakemus evättiin koska Obed Hussey ehti ensin. Tällöin McCormick aloitti oikeuskiistan, joka kesti 10 vuotta ja työllisti lakimiehiä suurin joukoin. Obed Hussey puolusti vakaasti omia oikeuksiaan ja McCormick käytti häikäilemättä hyödyksi varallisuuttaan ja vaikutusvaltaansa.
Kiistan jatkuessa McCormick laajensi toimintaansa ja aloitti useita muita patenttikiistoja eri tahoja vastaan. Cyrus oli taitava markkinamies ja hän toi konekauppaan monta uutta ideaa. McCormickin koneen saattoi ostaa osamaksulla. Niillä oli kiinteä hinta ja asiakkaille taattiin tyytyväisyys tai rahat takaisin. Samaan aikaan Husseyn patenttiin perustuvien koneiden myynti hiipui ja Hussey päätti myydä patenttinsa McCormickille vuonna 1858.
Uusia yrittäjiä mukaan kilpailuun
McCormickin kaupallinen menestys ei jäänyt huomiotta ja alalle tuli useita teollisia kilpailijoita. Ensimmäisenä alkoivat vuonna 1851 niittokoneiden tehtailun velipuolet Cornelius Aultman ja Lewis Miller. Aluksi he valmistivat Husseyn koneen kopiota, josta joutuivat Husseyn väliintulon jälkeen maksamaan provisiota Husseylle 15$ koneelta. Välttyäkseen tältä he alkoivat suunnitella omintakeista niittokonetta. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Juha Hirvilammi, kokoelmapäällikkö, Suomen maatalousmuseo Sarka
Lue myös Niittokoneen pitkä taival osa 2.
