Näyttelyyn ja syvemmälle: Mehiläishoidon onni ja onnettomuus
Mehiläishoito esitellään Maatalouden aika -näyttelyssä sota-ajan kohdalla. Ajankohta on moni tavoin mehiläishoidon kannalta mielenkiintoinen, sillä sota-aika oli mehiläishoidolle yhtä aikaa onni ja onnettomuus.
1930-luku oli ollut mehiläishoidon laajenemisen vuosikymmen. Perinteisesti Lounais-Suomi on ollut mehiläishoidon vahva alue, mutta 1930-luvulla sen rinnalle oli nousemassa kovaa vauhtia toinen keskus. Tuo alue oli Viipurin lääni, jossa mehiläisyhteiskuntien määrä yli viisinkertaistui maailmansotien välisenä aikana. Tuosta kasvusta suuri osa tapahtui 1930-luvun loppupuolella. Sodat kuitenkin pyyhkivät tuon kasvun mennessään, sillä suurin osa evakkoon lähteneiden mehiläisistä jäi oman onnensa nojaan entisille kotiseuduille.
Sota-ajan onni ja onnettomuus kietoutuvat erityisesti sokerin ympärille. Koska sokerin saanti heikkeni, kiinnostus hunajaa kohtaan kasvoi. Näin kysyntä mehiläishoidon tuotteille olisi ollut suuri. Sokerin saannin rajoitukset olivat kuitenkin ongelma myös mehiläishoitajille. Kun talviruokintaa varten ei ollut sokeria, hunajaa jouduttiin jättämään pesiin mehiläisten talviruuaksi. Erityisen ongelmallinen tilanne oli keväisin. Jos mehiläiset olivat kuluttaneet kaiken talviruuan, eikä luonnossa vielä ollut riittävästi ravintoa, ilman sokeria mitään ei ollut tehtävissä nälkäkuoleman estämiseksi.
Mehiläishoitajilla oli kuitenkin erillinen sokerikiintiö. Mehiläishoitoyhdistyksen jäsenet saivat vaihtelevasti pieniä määriä sokeria mehiläisten ruokintaa varten. Ei liene yllätys, että mehiläishoitajien yhdistysten jäsenmäärät kohosivat uusiin ennätyksiin sodan myötä. Näyttelyssä on esillä myös sokerin jakeluun liittyvä luettelo mehiläishoitajista.
Sokeripula jatkui sodan jälkeenkin, joten rauhan oloissa moni halusi kokeilla lisäansioiden hankkimista näiden pienten kotieläinten avulla. Ongelmaksi nousi kuitenkin koko yhteiskuntaa vaivannut pula kaikesta. Maailmansotien välisenä aikana mehiläisiä oli jo lähes vallan hoidettu puupesissä. Näyttelyssäkin esillä olevasta Suomi-pesästä oli tehty suomalaisen mehiläispesän standardimitta. Sodan jälkeen rakennustarvikkeet tarvittiin tarkasti jälleenrakennuksen tarpeisiin, eikä niitä tahtonut mehiläispesiin riittää. Silloin vanha olkipesä koki renessanssin. Ongelmana vain oli se, ettei pitkiä olkiakaan tahtonut pesiä varten aina löytyä.
Maatalouden aika on Suomen maatalousmuseo Saran pysyvä näyttely, joka johdattelee kävijät aikamatkalle suomalaisen maatalouden tarinaan esihistoriasta nykypäivän maatiloille asti.
