Näyttelyyn ja syvemmälle: Maitotalous perinteisessä maataloudessa
Suomessa tänä päivänä yleiset ruokajuomat ovat vesi ja maito, mutta aina näin ei ole ollut. Ennen koneita –näyttelyssä pääsee tutustumaan vanhempaan esineistöön ajalta, jolloin teknologia ei vielä ollut ennättänyt joka pirttiin.
Maidolla usein viitataan lehmänmaitoon, mutta maitoa on voitu saada myös vuohesta, lampaasta ja porosta. Varsinkin rasvainen vuohenmaito soveltui hyvin juustojen tekemiseen. Porotuotteet taas ovat ominaisempia pohjoisemmalle Suomelle.
Ennen vanhaan maito ei ole ollut lehmän tärkein tuote. Sitä tärkeämpää oli lanta, jota pelloille ajettiin, jotta pelto ei menettänyt ravinteita sadon mukana. Maitoa käytettiin, mutta yleisemmin maitoa joivat vain pikkulapset, muut ihmiset nauttivat siitä piimänä, voina tai juustona. Taustalla oli myös se, että maito itsessään ei säilynyt, joten oli hyvä tehdä siitä esimerkiksi piimää, joka säilyi paremmin.
Maitoa sai usein vain kesäisin. Lehmien poikiminen pyrittiin ajoittamaan keväälle, jotta kesällä ulos laiduntamaan päässeet lehmät saivat parempaa ravintoa ja näin tuottivat paremmin maitoa. Talvella ruokinta oli niukempaa, joten maitoa ei välttämättä tullut ollenkaan. Maidon tuottavuus kehittyi vuosien saatossa. Kehittyneen ruokinnan, navetoiden uudistamisen ja parantuneen terveydenhoidon myötä lehmien olot paranivat ja niiden maidontuotanto kasvoi.
Lypsämisen jälkeen maito puhdistettiin kaatamalla se havujen läpi siivilästä. Sen jälkeen maito jätettiin ensin lämpimään, jotta rasvainen kermaosa nousisi pintaan. Tämän jälkeen kerma kaavittiin talteen ja siitä tehtiin voita. Rasvaa saatettiin kuoria useitakin kertoja samasta maidosta. Voi kirnuttiin ja siihen lisättiin runsaasti suolaa. Suola takasi sen, että voi säilyi kauemmin. Näin sitä oli helpompi kuljettaa joskus pitkiäkin matkoja myytäväksi. Jäljellejäävästä maidosta hapatettiin piimää, jota juotiin ruokajuomana.
Kirnujakin oli erilaisia. Pystykirnu on kenties tunnetuin: malli, jonka useimmat kuvailisivat, kun kirnusta kysyttäisiin. Sen vieressä Ennen koneita –näyttelyssä on myös kampikirnu, joka oli tynnyrimäinen ja jota veivattiin kammesta. Näin sisällä olevat osat liikkuivat ja syntyi voita. Näidenkin lisäksi kirnuja oli vielä erilaisia riippuen paikasta ja kehityksestä.
Maitotuotteissa on esiintynyt eroja Suomen sisällä. Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa maitoa on käsitelty eri tavoin ja valmiit tuotteet ovat voineet erota toisistaan suurestikin. Esimerkiksi juustoja tehtiin eri puolilla Suomea eri tavalla. Itä-Suomessa oli uunijuustoja, Satakunnassa piimäjuustoja ja Varsinais-Suomessa juustoa tehtiin juoksutetusta maidosta.
Lehmien hoito ja maidon käsittely oli naisten työtä. Vielä keskiajalla rengit saattoivat auttaa, mutta lopulta navetan hoitaminen siirtyi kokonaan naisille. Oli tärkeää tietää, mitä oli tekemässä, sillä maito oli arvokasta ja astioiden tuli olla puhtaita, jotta maitoa ei mennyt hukkaan tai pilalle.
Ennen koneita –näyttelyssä on esillä useita eri maitotalouteen liittyviä esineitä. Maidosta valmistettavien tuotteiden lista on pitkä, joten erilaisiin tuotteisiin on tarvittu erilaisia työvälineitä. Usein kulttuuriset erot idän ja lännen välillä voivat näkyä myös työvälineissä, esimerkiksi juustomuoteissa. Useat näyttelynkin esineet ovat puusta, sillä se oli useimpien ihmisen saatavilla ja puuta oli helppo työstää itsekin.
