Näyttelyyn ja syvemmälle: Kun tekniikantaju ja bisnesvainu kohtasivat
Oikeat ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa, siitä on monessa menestystarinassa kyse. Niin siinäkin tarinassa, jonka tänään esittelen teille Suomen maatalousmuseo Saran konenäyttelystä. Tarinan alussa oli kaksi miestä, joista kumpikin tahoillaan haaveili salaojituskoneesta. Toinen heistä oli tekniikan osaaja ja toisella pettämätön bisnesvainu. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan palataan siihen tilanteeseen, joka oli saanut heidät moisiin haaveisiin.
Suomessa vettä sataa enemmän kuin haihtuu, joten sitä on tavalla tai toisella poistettava viljelyksiltä. 1900-luvulla koneistumisen myötä kiinnostus salaojitusta kohtaan lisääntyi. Salaojituksen tarve oli suuri 1940-luvun lopulta lähtien, mutta tekniset ratkaisut tarpeeseen sopimattomia. Suurilla kaivupyörätekniikkaan perustuneilla koneilla työ oli kallista ja joustamatonta.
1950-luvulla Esko Toivonen ajoi salaojakoneita ja korjasikin niitä pajallaan. Joutohetkinään hän suunnitteli salaojakaivuria, joka olisi yksinkertainen ja pienikokoinen. Samaan aikaan pientä konepajaa pyörittänyt Mauno Kurppa näki salaojitusalalla mahdollisuuden ja pohdiskeli, minkälainen olisi se salaojakone, jolla olisi mahdollista salaojittaa myös pienten tilojen pellot. Kumpaisenkin suunnitelmat olisivat voineet jäädä pöytälaatikkoon, ellei Mauno Kurppa olisi eräänä syyspäivänä 1957 poikennut Toivosen pajalle ja ehdottanut yhteisen salaojakoneen valmistamista.
Yhteistyösuunnitelma sai Esko Toivosen suunnitelmiin vauhtia. Hän teki piirustukset nopeasti ja prototyyppi valmistui Toivosen pajassa loppukeväästä 1958. Toivosen päiväkirjamerkinnän mukaan kone saatiin toimimaan pellolla ensimmäisen kerran 27.6.1958. Siitä alkoi koneen testaus työtä säästämättä. Koneella salaojitettiin lähialueen peltoja koko kesä.
Tässä vaiheessa myös Mauno Kurppa pääsi käyttämään omaa osaamistaan. Hän aloitti koneen markkinoinnin järjestämällä ensimmäisen julkisen esittelyn heinäkuussa ja syksyllä koneesta olikin jo 18 tilausta. Nyt piti siis pystyä lunastamaan lupaukset, mutta kukaan ei vielä tiennyt, miten sarjatuotanto toteutettaisiin. Kurpan karja sai lähteä, jotta navetasta saatiin pajalle lisää tilaa. Tekniset ongelmat ratkaistiin pakon edessä yksi toisensa jälkeen ja ensimmäinen sarjavalmisteinen salaojakone, sarjanumero 5901, näki päivänvalon huhtikuussa 1959.
Tämä kone 5901 on konenäyttelyssämme, mutta siinä on tuskin muuta alkuperäistä kuin runko. Koneiden kehitys jatkui, ja kaikki muutokset tehtiin myös jo pajalta lähteneisiin koneisiin. Lisäksi Mauno Kurpan liikeidean keskeinen ajatus oli se, että kaikkien kuluvien osien piti olla helposti vaihdettavia ja varaosien aina saatavilla. Rikkoutuneen koneen tilalle sai aina vaihtokoneen, jotta työmaat eivät seisoneet turhaan.
Jatkuva kehitystyö asiakkaiden tarpeita kuunnellen teki Kurpan konepajan Mara-salaojakaivureista menestyksen. Uusien mallien myötä Kurpalta löytyi lopulta kone kaikenlaisiin salaojitustarpeisiin, ja suurin osa Suomen peltomaasta on salaojitettu Mara-koneilla. Kiivasta salaojituksen aikaa olivat 1960–1980-luvut, tämän jälkeen salaojakoneidenkin kysyntä laski ja Kurpan konepaja lopetti niiden valmistuksen 1995. Ilman Mauno Kurpan ja Esko Toivosen yhteistyötä Suomen peltojen salaojituksesta kerrottaisiin nyt toisenlaista tarinaa.
Kurpan konepajan ensimmäisen sarjavalmisteisen salaojakaivurin tarinaan voit tutustua tarkemmin Suomen maatalousmuseo Saran parin vuoden takaisesta vuosikirjasta: Laari 2018. Museon vuosikirjat ovat vuodesta 2010 alkaen vapaasti luettavissa verkossa. Teemoina vuosikirjoissa ovat muun muassa maatalouden rakennukset, pienviljelys, maatalouden maisemat ja maatalouskoneet. Löydät vuosikirjat täältä.
Koneista voimaa! on Suomen maatalousmuseo Saran konenäyttely, joka esittelee laite-esimerkkejä Suomen maatalouden koneellistumisen vuosilta.
