Muuttolinnut muuttuvassa ympäristössä
Maaliskuun Sarka-sunnuntaissa kuulimme mielenkiintoisen esitelmän ’Muuttolintumme’. Luento oli toisinto Turun Suomalaisen Lyseon toverikunnan Loimaan Karhulassa 16.4.1916 järjestetyissä iltamissa pitämästä esitelmästä. Esitelmäteksti oli löytynyt vanhan talon seinän välistä rakennuksen korjauksen yhteydessä vuonna 2018. Ympyrä sulkeutui, kun reilut sata vuotta alkuperäisiä iltamia myöhemmin esitelmä, nyt höystettynä luennoitsija Erkki Kallion lintukuvilla, sai uusintaesityksen Sarka-sunnuntaissa 26.3.2023. Sarka-museo sijaitsee muuten aivan Karhulan naapurissa.
Kevät saapuu ja muuttolinnut sen mukana jälleen vuonna 2023. Sarka-sunnuntain aamunakin museon pihasta saattoi havaita pohjoista kohti suuntaavan hanhiparven. Mitä näkökulmia ’Muuttolintumme’ -esitelmä herättää nykykuulijassa reilut sata vuotta alkuperäisesitystä myöhemmin?
Alkuperäisen esitelmätekstin kirjoittajan tai kirjoittajien nimet eivät ole tiedossa, mutta 1900-luvun alussa kirjoitettu kieli on kaunista ja kuvailevaa vanhaa suomea. Esitelmässä mainitaan noin 40 lintulajia ja ”tutustutaan lyhyesti muuttolintuihin siinä järjestyksessä, kuin ne keväisin tänne saapuvat ja syksyisin meidät jättävät”. Lintujen suomenkieliset nimet eivät juurikaan ole muuttuneet sadassa vuodessa. Vain muutama laji on esitelmässä vanhalla kansanomaisella nimellään, esimerkiksi metsäkyyhky on tätä nykyä sepelkyyhky ja pikkukoskelo tunnetaan nykyään tukkakoskelona.
Lintujen käyttäytymistä luonnehditaan esitelmässä paikoin värikkäin sanakääntein. ”Maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa saapuva räkättirastas ilmaisee räkättävällä äänellään itsensä saapuneeksi. Se viihtyy paraiten pienissä metsiköissä tai asuntojen lähellä ja käyttäytyy hyvin epäkohteliaasti jokaista kohtaan, joka sen pesää lähestyy.” Käkeä puolestaan kuvataan petolliseksi luonteeksi, koska se laistaa vanhempainvelvollisuutensa ja hoidattaa poikasensa leppälinnuilla, kirvisillä tai västäräkeillä. Näin ollen käkivanhemmat voivat huoleti lähteä pois jo elokuussa, vaikka käenpoikaset menevät vasta syyskuussa.
Muuttolintujen seuranta ja niiden merkitys Pohjolan ihmisen vuodenkierron määrittäjänä on ollut sata vuotta sitten tärkeä tekijä. Muuttolintujen saapumiseen liittyvät sananlaskut, kuten Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään ovat kuvanneet kevään etenemistä ja viitoittaneet osaltaan myös maatalouden kevättöiden työjärjestystä. Työkalentereitamme voivat nykyään rytmittää vuodenkiertoa enemmän esimerkiksi erilaiset talouden syklit. Vapaa-ajalla liikumme kuitenkin mieluusti luonnossa ja muuttolintujen kevätseurantaa tehdään innolla erilaisin piha- ja tornibongauksin. Viime vuosina lintuharrastus on vain kasvattanut suosiotaan ja varsinkin omakotitaloasujat ja mökkiläiset laittavat ahkerasti linnuille pönttöjä pihoilleen.
Tietomme muuttolintujen muuttoreiteistä, -aikatauluista ja talvehtimisalueista sekä ylipäätään monien lajien ekologiasta on lisääntynyt huimasti sadassa vuodessa. Esitelmän alkuperäisesityksen aikaan vuonna 1916 lintujen rengastustoiminta otti Suomessa vasta ensiaskeleitaan. Sittemmin rengastustiedot ovat lisänneet paljon käsitystämme muuttolintujen pesimis- ja talvehtimisalueista ja liikkeistä niiden välillä. Nykyään pystymme seuraamaan myös satelliittilähetinten avulla esimerkiksi kurki- ja kalasääksiyksilöiden muuttoa online. Sata vuotta sitten tieto muuttolintujen elämästä perustui pääosin erilaisiin havaintoihin, jotka oli kirjattu esimerkiksi tutkijoiden raportteihin tai matkailijoiden kirjeisiin.
Turun Suomalaisen Lyseon toverikunnan jäsenet olisivat tuskin osanneet kuvitella, miten ilmastomuutos muuttaa lintujen elinympäristöjä ja linnustoamme sata vuotta myöhemmin. Ilmastomuutos lyhentää talvia, kun keväät aikaistuvat ja syksyt jatkuvat pidempään. Tällä on vaikutuksensa myös muuttolintujen saapumis- ja lähtöaikatauluihin. Lisäksi ilmastonmuutos muuttaa monien lajien elinympäristöjä, erityisen haavoittuvassa asemassa ovat arktiset lajit, joiden esiintymisalueet kutistuvat ja siirtyvät koko ajan pohjoisemmaksi.
Nykyään yleisenä tavattavaa lintulajia, kansallislintuamme laulujoutsenta esitelmässä ei mainita lainkaan. On toki paljon muitakin muuttolintuja, jotka eivät saa esitelmässä lainkaan mainintaa, mutta yksi selittävä tekijä laulujoutsenen kuvauksen puutumiseen voi kuitenkin olla se, että lajin kanta taantui 1900-luvun alussa metsästyksen takia todella pieneksi. Rauhoituksen ansiosta laulujoutsenen kanta on toipunut 1940-luvun lopun parista kymmenestä lintuparista ja nykyiselle tasolle.
Esitelmäteksti havahduttaa siihen, miten lintujen tarkkailuun liittyvä syksyn haikeus, kun ’suuri osa linnuistamme syksyn myötä häviää ja lentävää etelän iloisemmille rannoille’; se miten ’ikävällä odotamme niiden paluuta’ ja iloitsemme muuttolintujen jälleennäkemisestä kevään tullen, ei kuitenkaan ole kadonnut sadassa vuodessa mihinkään.
Sarka-sunnuntain esitelmän voi katsoa kokonaisuudessaan videotallenteena Sarka-museon Youtube-kanavalta.
Kirjoittaja Liisa Pusa on saanut tarkkailla kevään vaihtelevaa etenemistä harjoittelussa Sarka-museossa maaliskuussa 2023 ja toivottaa kaikille antoisia keväisiä linturetkiä.
Lisää aiheesta:
www.digisarka.fi/tarinatiinut/nayttelyyn-ja-syvemmalle-hieman-maaseudun-linnuista/
