Muistojen kouluruoka
Kouluruoka on aihe, josta kaikilla suomalaisilla on kokemusta ja todennäköisesti mielipiteitä. Suomalainen maksuton kouluruoka on harvinaisuus maailman mittaluokassa. Se väistää kaikenlaiset sosiaaliset tai ekonomiset erottelun kuilut ja toimii avainkokemuksena sukupolvien sisällä. Oletko nauttinut makaronivelliä koululounaalla? Kuulut ehkä sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin. Piilottelitko tillilihaa lautasen alle? Saatoit käydä koulusi 1970- ja 1980-luvuilla. Millaisia kouluruokamuistoja sinulla on?
Kouluruoka tasa-arvoisen koulutuksen edistäjänä
Suomalaisen kouluruokailun juuret ovat tasa-arvoisen koulutuksen ihanteissa. Jo 1890-luvulla keskusteltiin köyhien perheiden lasten mahdollisuuksista koulutukseen juuri ravinnonsaannin näkökulmasta. Varattomien perheiden lapset osallistuivat tavallisesti perheen elättämiseen, eivätkä töiltään ehtineet koulunpenkille. Monet vanhemmat eivät pystyneet varustamaan lastaan sopivilla eväillä koulupäivää varten ja maksuttoman ruoan ajateltiin houkuttelevan myös nämä lapset kouluun. Erityisesti aikana, jolloin koulutettiin etupäässä poikia, ilmainen ateria oli monessa perheessä hyvä syy lähettää myös tytöt kouluun.
1900-luvun alussa kouluruoka muodostui lähinnä velleistä ja keitoista, eikä sitä ollut saatavana joka koulussa. Köyhäinkeiton saivat ilmaiseksi vain varattomien perheiden lapset. Sosiaaliministeri Miina Sillanpää teki jo 1920-luvulla eduskunnalle esityksen kaikille maksuttomasta kouluruokailusta. Järjestelmää pidettiin kuitenkin liian kalliina toteutettavaksi. Lopulta koulussa tarjottavasta maksuttomasta ateriasta tuli lakisääteinen sotavuonna 1943. Taustalla vaikutti huoli lasten riittävästä ravinnonsaannista kriisiaikana.
Muistatko ruokaliinan ja maitopullon?
Pula-aikana oppilaat saivat osallistua ruokatarpeiden hankintaan. Opettajan kanssa saatettiin hoitaa koulun kasvimaata. Jotkut kunnat hankkivat koululle lehmän, jonka ruokaintaan oppilaat osallistuivat keräämällä kerppuja. Järjestäjät auttoivat keittäjää kuorimalla perunat ja kaikkien oppilaiden velvollisuus oli tuoda syksyllä kouluun useita litroja puolukoita.
Marja- ja sienimetsässä käytiin koko luokan voimin useissa kouluissa 1950-luvullakin. Ateriat koostuivat edelleen lähinnä lusikoitavista ruokalajeista, esimerkiksi ruismarjapuurosta, makaronivellistä ja hernesopasta. Monet muistavat maitopullot, joilla tuotiin oma maito kotoa palanpainikkeeksi. Useissa kouluissa ruokailtiin luokissa, jolloin kattauksen alla käytettiin ruokaliinaa. Kirjailtu liina oli tavallisesti ensimmäinen tekstiilikäsityö, joka valmistettiin koulun alkaessa. Suuret ikäluokat muistavat ruokatunnin sotilaallisen kurin. Ruokapöydässä ei saanut puhua ja lautanen oli syötävä tyhjäksi.
Elintason noustessa 1960-luvulla veitset ja haarukat otettiin käyttöön ja kouluaterioiden ravintoarvoihin alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Vuonna 1962 koulun ruokalista saattoi näyttää tältä:
Maanantai: Kaurapuuro, maito ja puolukkasose
Tiistai: Kaalikeitto
Keskiviikko: Maitoon keitetty ohrajauhovelli
Torstai: Silakkalaatikkoa
Perjantai: Sianlihakastike
Lauantai: Ruishiutalepuuro ja puolukkakastike
Miltä maistuivat veriletut?
Ruokalistat alkoivat muuttua ja kansainvälistyä 1970-luvulle tultaessa. Tarjolle tulivat esimerkiksi spaghetti, riisi, broileri, jogurtti sekä raasteet, salaatit ja hedelmät. Monet oppilaat oppivat hedelmien ja vihannesten käytön juuri koulun kautta. Erityisruokavaliot tulivat lääkärintodistuksella mahdolliseksi.
Vielä 1980-luvulla suurin osa kouluaterioista valmistettiin koulujen omissa keittiöissä. Esimerkiksi marraskuussa 1983 Alasatakunta -lehdessä ilmestyi artikkeli, joka kertoi Köyliön yläasteen ahkerista keittäjistä:
“Vaivojaan säästämättä keittäjät työskentelevät oppilaiden parhaaksi. Nytkin tuli hyvä herukkasato, he täyttivät niillä pakastimen, on omatekoiset mehut välipalaksi ja soseet ruuan kanssa. Varmoilta poimijoilta on myös hankittu sieniä, joten talvikauden metsästäjänpihvi on herkkujen joukossa. Kautta linjan on pyritty saamaan mahdollisimman puhtaita tuotteita, niin marjoja kuin vihanneksia.”
Sesongit ja paikallisuus otettiin usein huomioon kun suunniteltiin ruokalistoja. Kasvisruokapäivää ei tunnettu virallisesti, vaikka joka päivä ei lihaa syötykään. Kerran viikossa oli kalapäivä sekä maksa- tai veriruokapäivä. Veriletut herättävät edelleen muistoja useissa ajan koululaisissa.
Oppilaiden omat makumieltymykset alettiin ottaa huomioon 1980-luvulla. Silakkalaatikon korvasi kalapuikot ja kirjolohikiusaus. Tilliliha ja veriruoat poistettiin ruokalistoilta seuraavalla vuosikymmenellä. Osassa kouluista alettiin tarjota myös kasvisruokavaihtoehtoa 1990-luvulta lähtien. Kirjoittaja muistaa tuon ajan kouluruokailusta erityisesti makkarapäivien uuniporkkanat sekä herne-maissi-paprika -laatikon.
Vaihtoehdot lisääntyvät
Vaihtoehdot ovat lisääntyneet jatkuvasti 2000-luvun mittaan. Kasvisruoka on ollut tavallinen vaihtoehto koulujen noutopöydässä jo pitkään ja myös vegaaninen ruokavalio on usein nykyään mahdollinen. Takavuosien kouluruokasuosikit, kuten lihapullat ja makaronilaatikko ovat pitäneet pintansa, mutta saaneet myös haastajia. Nykyään nuorten kouluruokamuistojen suosikkiruokiin kuuluvat myös pinaattiletut ja kasvissosekeitto.
Kouluruoka on kulkenut pitkän matkan alkuaikojen puuroista ja velleistä nykyaikaiseksi ravintolapalveluksi, joka on paljon enemmän kuin vatsantäytettä. Opetussuunitelman mukaisesti ruokailutilanteissa opetellaan pöytätapojen lisäksi tekemään kestävän kehityksen mukaisia terveellisiä ruokavalintoja sekä tiedostamaan erilaisia ruokakulttureja. Monenlaiset teemaviikot ja hävikkiruokakampanjat kuuluvat monen kouluruokalan vuodenkiertoon.
Ruokakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja eri ajoista muistetaan tietyt kouluruoat. Niin hyvässä kuin pahassa.
Näyttely Ohrapuuroa ja näkkäriä – Suomalaisen kouluruokailun tarina on esillä Sarka-museo Ruokakulmassa 16.3.2025 saakka. Näyttely on tehty yhteistyössä Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa.
Kirjoittaja Maileena Vaajoensuu on Sarka-museon näyttelyamanuenssi, joka ei ole vieläkään saanut hyvää tillilihaa.
