Mikä on tutkimusta? Ajatuksia väitöskirjan ja museotyön välimaastosta

Museoiden näyttelytekstien pitää olla lyhyitä, selkeitä ja ymmärrettäviä. Näyttelyiden ja muiden museoissa tuotettujen sisältöjen tavoitteena on olla tasapuolisesti erilaisten ihmisten saavutettavissa. Moni ei tiedä, miten paljon museossa esillä olevien tekstien aikaansaamiseksi pitää tehdä taustatyötä. Olen joskus verrannut yleisökysymyksiin vastaamista ja näyttelyiden käsikirjoittamista pienimuotoiseen tutkimustyöhön, mutta onko se sitä? Viime vuosina olen tehnyt toisenlaista tutkimusta väitöskirjani parissa. Tilanteeni vei minut pohtimaan erilaisia tapoja tehdä tutkimusta sen kokemuksen perusteella, jota minulla on oman museo- ja tutkijantyöni pohjalta vuosien varrella kertynyt.

Historia ja erityisesti maatalouden historia ovat aina olleet minulle läheisiä aiheita. Olen halunnut ymmärtää historiallisia tapahtumia ja kehityskulkuja sekä tuoda tätä ymmärrystä yleisön saataville. Museo on tähän täydellinen paikka, työ on monipuolista ja yleisö on läsnä päivittäin. Yleisöjen mielenkiinnon säilyttäminen vaatii ja suo mahdollisuuden uusien näyttelyiden ja muiden sisältöjen suunnitteluun säännöllisesti.

Väitöskirjatyö alkoi lähdeaineistoon tutustumisella, mutta pian oli myös aika alkaa tuottaa tekstiä. Kirjoitustyöhön ryhtyessäni ajattelin tehtävän olevan selkeä: tunsin oman lähdeaineistoni ja ajattelin esitellä sen ja kirjoittaa tekemäni päätelmät lukijalle ymmärrettävään muotoon. Samaan tapaan kuin olin tehnyt vuosikausia museossa. Kahden tutkimusvuoden päätteeksi valmistunut käsikirjoituksen ensimmäinen versio sai kuitenkin kylmää kyytiä ohjaajiltani: ei, tämä ei ole vielä valmis tutkimus. Olin ihmeissäni, olinko tosiaan ymmärtänyt väitöskirjan tekemisen ja tutkimuksen konseptin näin väärin? Haasteita rakastavana ihmisenä päätin ottaa asiasta selvää, lähdin purkamaan työtäni osiin ja kehittämään itseäni tutkijana samalla heijastaen työtäni muilla aloilla tehtävään tutkivaan työhön.

Museotyö ja luotettavat sisällöt

Museoissa tehdään taustatutkimusta vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi aikakauslehtien toimituksessa – aikaa käytetään vain yleensä moninkertaisesti enemmän, onhan tarkoituksena tuottaa näyttelyitä, jotka ovat parhaimmillaan esillä jopa kymmenen vuoden ajan. Taustat on selvitettävä perusteellisesti, jotta museon jakama tieto olisi mahdollisimman yhtenäistä uusimman tutkimustiedon kanssa. Joskus tehdään myös syvempää selvitystyötä alkuperäislähteitä käyttäen, mutta tällä pyritään ensisijaisesti selkeyttämään ja elävöittämään yleisölle tarjottavia sisältöjä.

Näyttelyissä esillä olevien tekstien pitää olla loppuun saakka hiottuja ja kestää tuhansia lukukertoja. Samalla joudutaan karsimaan mahdollisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja, yksinkertaistamaan ja lyhentämään. Näyttelyä opastaville voidaan antaa käyttöön tekstien pidempiä versioita tai parhaimmassa tapauksessa julkaista laajemmista näyttelyteksteistä kirja. Näyttelyjulkaisujen viimeistelyyn jää kuitenkin harvoin aikaa, sillä rajallisten henkilöresurssien voimavarat pitää yleensä edellisen näyttelyn valmistuttua suunnata jo kohti seuraavia haasteita.

Journalismi ja tutkiva ote

Tutkivaa ja ilmiöiden taustoja omissa kirjoituksissaan yleisölle avaavaa työtä tekee useampikin ammattikunta. Näistä lukuisimpana toimittajat, joista monella on yliopistotasoinen historian-, politiikan- tai muun humanistisen alan koulutus. Toimittajan työ on kiireistä ja tulosvastuullista, taustojen selvittämiseen jää usein kirjoittajankin mielestä liian vähän aikaa. Päivälehtien jutut ovat kulutustavaraa ja erityisesti nettilehtien juttujen menestystä mitataan otsikkoklikkausten määrällä. Tämä ei silti poista toimittajan etiikkaa ja tavoitetta tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Myös toimittajat tekevät paljon sellaista työtä, joka ei oman toimiston ulkopuolelle näy.

Mielenkiintoisimmat jutut kertovat lukijoilleen uutta tietoa ja ammattiin liittyykin olennaisesti tiedonjanoinen ja tutkiva ote. Aikakauslehtien syvemmälle kurkottavat reportaasit, henkilökuvat tai ilmiöiden esittelyt, saati erikoistuneiden ammattilaisille tai intohimoisille harrastajille suunnatut julkaisut vaativat toimittajiltaan jo alan erityisosaamista. Myös museot saavat säännöllisesti tieto- ja kuvituspyyntöjä omaan alaansa liittyvistä aikakauslehdistä.

Tutkijoita tarvitaan

Mitä sitten opin oman ”väitöskirjatutkimussyrjähyppyni” aikana? Ensinnäkin, tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tutkijoiden, toimittajien, museoiden ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käyttöön uutta tutkimustietoa. Taustatyötä, lukemista, pitää tehdä monin verroin enemmän kuin populaarin artikkelin kirjoittamiseen. Tutkimus sisältää yksityiskohtaista pohdintaa, vaihtoehtoisia tulkintamahdollisuuksia, teoreettisia lähestymistapoja ja paljon kontekstointia. Prosessi etenee hitaasti ja matkan varrella pitää lukea myös paljon tutkimusta, joka ei aivan suoraan koske omaa työtä löytääkseen oman polkunsa tutkijana. Pitää valjastaa koko aivokapasiteettinsa jopa monen vuoden ajaksi työskentelemään yhden aiheen parissa, jotta sen solmut voivat alkaa löystyä ja aueta lopulliseen muotoonsa.

Opin, että on olemassa monenlaista tutkimusta, josta kaikella on oma paikkansa. Kaikki uuden oppiminen ja taustojen selvitystyö on tärkeää ja merkityksellistä, tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät pitää vain määritellä sen tarkoituksen mukaan.

Elsa Hietala toimii Sarka-museon amanuenssina.
Elsan väitöskirjaan voit tutustua osoitteessa: https://www.utupub.fi/handle/10024/176692