Maaseudun ITE-taidetta Aulagalleriassa

Oletko joskus kesäisellä lomamatkalla poikennut puutarhaan, jonka pensaiden alla joogaa viisisataa betonipatsasta? Tai olet ehkä kiinnittänyt huomiota pihaan, jolla vaanii metalliromusta ja traktorin renkaista valmistettuja tiikereitä? Tai mahdollisesti omassa kunnassasi sijaitsee lato, jonka seinillä lepattaa kirkkain värein maalattuja perhosia? Perinteisen akateemisen taideinstituution ulkopuoliset ITE-taiteilijat edustavat maaseudun omaleimaista nykykansantaidetta. Viime vuosikymmeninä elinvoimainen ja säännöistä piittaamaton taidemuoto on saanut osakseen ansaittua huomiota ja arvostusta. Myös Sarka-museon Aulagallerian uusi näyttely esittelee Maaseudun Sivistysliiton palkitsemat neljä vuoden ITE-taiteilijaa: Paula Huhtasen, Jori Tapio Kalliolan, Romurinsessan sekä Alpo Koivumäen.

Yksityiskohta Jori Tapio Kalliolan teoksesta Remmiä ja Jumalanpelkoa (2021). Kuva: Maileena Vaajoensuu.

Kuluvana vuonna Suomen maatalousmuseo Sarka myönsi Maaseudun Sivistysliitolle Kulttuurikuokka-palkinnon ansiokkaasta työstä maaseudun kulttuurin hyväksi. Palkinnon myöntämisperusteissa manittiin erityisesti ITE-taiteen kartoitusprojekti. Näyttely Löytäjät­–Maaseudun Sivistysliiton vuoden ITE-taiteilijat 2020-2023 toteutettiin Sarka-museon ja Maaseudun Sivistysliiton yhteistyönä.

Maaseudun Sivistysliitto on kartoittanut maaseudun ITE-taiteilijoita yleisövihjeiden perusteella jo yli 20 vuotta. Lähes koko Suomi on käyty jo kerran läpi ja taiteilijoita on jäljitetty kyliltä jo noin 2000. Löydettyjä taiteilijoita ja heidän teoksiaan dokumentoidaan, minkä lisäksi MSL kartuttaa aktiivisesti mittavaa ITE-taiteen kokoelmaansa, jota hallinnoi K. H. Renlundin museo Kokkolassa. ITE-taiteen helmiä myös nostetaan suuren yleisön tietoisuuteen julkaisuin sekä sosiaalisen median välityksellä. 

Maaseudun omaleimaiset taiteilijat

ITE on lyhenne sanoista “itse tehty elämä”. MSL:n 1990-luvulla lanseerama termi erottaa maaseudun nykykansantaiteen erilliseksi kategoriaksi laajemman Outsider-taide -käsitteen sisällä, joka tarkoittaa yleisesti perinteisen, akateemisen taidekentän ulkopuolelta tullutta taidetta.   

ITE-taiteilijat ovat itseoppineita ja heidän taiteensa on ennen kaikkea henkilökohtaista. Teokset heijastavat heidän persoonaansa sekä heidän omakohtaisia kokemuksiaan. ITE-taiteilijoille on tyypillistä, että taiteen tekeminen määrittää tekijää voimakkaasti, taidetta syntyy runsaasti, mutta usein ilman myyntitarkoitusta. Monet epäröivät esittää taidettaan julkisesti lainkaan. Taiteen tekeminen on heille kuitenkin enemmän kuin harrastus. Se on elämäntapa.

ITE-taiteelle tyypillisiä materiaaleja ovat puu, romumetalli, betoni sekä kierrätysmateriaalit. Teokset kuvastavat tavallisesti taiteilijan elämänasenteita, mielikuvitusta ja taitoja. Kierrätys, kädentaidot ja omavaraisuus ovat arvoja, jotka usein yhdistetään ITE-taiteeseen. Vaikka teokset kiinnittyvät vahvasti taiteilijan omaan elämänpolkuun, aiheet ovat usein kollektiivisia. Teokset voivat viitata esimerkiksi uskontoon, sukupuoleen, erilaisiin julkisuuden henkilöihin, taruolentoihin tai eläinhahmoihin. ITE-taiteilija kulkee yksityisen ja yhteisen välimaastossa. Hän on samaan aikaan poikkeusyksilö ja kansan ääni. 

ITE-taiteen aiheet ovat usein sekä henkilökohtaisia että yhteisiä. Esimerkiksi Paula Huhtasen taidekäsitelty pöytälevy Naarasikoni (2018) ottaa kantaa naiseuden mitätöintiin. Kuva: Maileena Vaajoensuu

Rakennetut taideympäristöt

Erilaiset taideympäristöt ovat tunnusomaisia ITE-taiteelle. Suomen maaseudulla asutaan väljästi, mikä mahdollistaa persoonallisten patsaspuistojen ja pihavaltakuntien rakentamisen. Taiteilijat koostavat teosympäristönsä tyypillisesti veistoksista, kollaaseista ja fantasia-arkkitehtuurista joko omalle pihalleen tai johonkin muuhun ympäristöön.

Taidepuistot ilmentävät taiteilijan persoonallisuutta, arvoja ja elämänkokemuksia. Ne voivat myös edistää paikallista identiteettiä, luoda paikallista hyvinvointia ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Värikkäät ja persoonalliset taideympäristöt tarjoavat iloa ja elämyksiä myös matkailijoille. Kotimaanmatkailun lisääntyessä lähiseutujen elämykset ovat arvossaan. Yksi Suomen tunnetuimmista ITE-kohteista on Alpon Savanni, Alpo Koivumäen 1990-luvulla perustama patsaspuisto. Eteläpohjalaisen maatilan pihapiirissä vaeltaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja eksoottisia eläimiä; tiikereitä, leijonia, elefantteja ja kirahveja sulassa sovussa hirvien ja karhujen kanssa. Löytäjät -näyttelyssä esitellään kuvia myös tästä, kansainvälisestikin tunnetusta matkakohteesta. 

Alpon Savanni sijaitsee Kauhajoella.  Koivumäen ilmeikkäät kierrätysmateriaalista tehdyt eläimet ovat herättäneet ihastusta myös kansainvälisesti. Kuva: Maileena Vaajoensuu

Maaseudun Sivistysliiton vuoden ITE-taiteilijat

Maaseudun Sivistysliitto on valinnut vuoden ITE-taiteilijan vuodesta 2020. Ensimmäinen heistä oli Paula Huhtanen. Hän kutsuu itse värikylläistä taidettaan iloismiksi. Värit ovat hänelle tärkeitä. Ne ovat energiaa. Hän uskoo, että ihmiset ymmärtävät värit sisäsyntyisesti ja niillä on vahva vaikutus kaikkeen. Hänen teoksilleen on tyypillistä niin kutsuttu taidekäsittely, joka muuttaa arkipäivän esineen tavallisesta erityiseksi.

Vuoden 2021 ITE-taiteiljaksi nimettiin Jori Tapio Kalliola. Hän on itseoppinut taiteilija ja muusikko Hangosta ja Raumalta. Hän käyttää teoksissaan materiaalina lähinnä puuta, Löytäjät-näyttelyn teoksissa vanhoja ratapölkkyjä. Kalliolan teokset ovat usein hyvin kriittisiä, teräviä, purevia ja useissa voi aistia taiteilijan mieltymyksen sarkasmiin. 

Viime vuoden ITE-taiteilija Romurinsessa eli Marjut Kauppinen asuu Korpikylässä Lapinlahdella. Hän käyttää teoksissaan kierrätysmateriaaleja, muiden romuja ja muuttaa ne aarteiksi. Romurinsessan kotitila Onnela muuttuu kesäisin Romurinsessan Satumaaksi, taideympäristöksi, joka on täynnä riemastuttavia ja mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia.

Marjut Kauppilan eli Romurinsessan Romurinsessan pihavaltakunnassa kukkien ja villiyrttien keskellä hovia pitää satumainen seurakunta. Kuva: Maileena Vaajoensuu

Alpo Koivumäki on kuluvan vuoden ITE-taiteilija. Hän luopui maanviljelystä 1990-luvulla ja alkoi tehdä eläinveistoksia kierrätysmateriaaleista, joita löytyi liiterin perältä. Ensin hän sai inspiraationsa kotimaan luonnosta, mutta kiinnostui sittemmin kaukomaiden eläimistä. Taiteilija menehtyi tänä keväänä 83-vuotiaana. Hän teki upean, lähes 30-vuotisen uran ITE-taiteilijana. Hänen puistoaan ylläpitää Alpon Savannin ystävät ry.

Ajankohtainen nykykansantaide

ITE-taiteen etuliite viittaa normien ulkopuolisuuteen, johonkin jota säännöt eivät sido. Se ei vaadi kokijalta tietoa tai ymmärrystä institutionaalisen taidemaailman lainalaisuuksista, eivätkä teosten tekijät tavallisesti pyri kiinnittämään tuotantoaan taidehistoriaan. ITE-taide ponnistaa toisenlaisista lähtökohdista kuin akateeminen taide. Se on vapaata ja luovaa arvojen ja elämäntavan spontaania ilmaisua.

Kiinnostus suomalaista nykykansantaidetta kohtaan on tällä hetkellä kasvussa. Julkaisut sekä ajankohtaiset näyttelyt kertovat, että kesytön taide kiinnostaa ihmisiä. Lukuisten kesätapahtumien lisäksi Kansallismuseossa oli vastikään esillä outsider-taidenäyttely, Rauman taidemuseon ITE-taidenäyttely Lintu ja kala! päättyi vasta viime kuussa ja ensi kesänä Hyvinkäälle avautuu uusi, useita nimekkäitä ITE-taiteilijoita esittelevä Middle of Nowhere -taideympäristö.  Löytäjät–Maaseudun Sivistysliiton vuoden ITE-taiteilijat 2020-2023 on esillä Sarka-museon Aulagalleriassa 6.10.2023­–14.1.2024.

Kirjoittaja Maileena Vaajoensuu toimii näyttelyamanuenssina Suomen maatalousmuseo Sarassa

Sinua saattaisi myös kiinnostaa