Lapset kysyvät, museo vastaa
Mitä lapset haluaisivat tietää maataloudesta, ruuasta tai museon toiminnasta? Syys-lokakuun vaihteessa 25 alakoululuokkaa esitti Sarka-museolle mieltään askarruttaneita kysymyksiä. Opi museossa -viikolla museon henkilökunta vastasi kysymyksiin etäyhteyden välityksellä. Koska samat asiat askarruttavat ehkä muitakin, tässä hieman maistiaisia noin 400 kysymyksen joukosta.
Mikä on museon vanhin esine?
Maatalouden aika -näyttelyssä on esillä esineitä jopa tuhansien vuosien takaa, mutta ne ovat lainassa muista museoista. Sarka-museon omissa kokoelmissa näin vanhoja esineitä ei ole. Esineiden tarkka ajoittaminen on vaikeaa, ja siksi täyttä varmuutta kokoelmien vanhimmasta esineestä ei ole. Vanhin esine, jonka ikä tiedetään, on esillä Ennen koneita -näyttelyssä. Se on yhdestä puusta veistetty ja rautaisilla piikeillä vahvistettu talikko lannan luomista varten. Sillä on ikää hieman yli 300 vuotta.
Mitä tarkoittaa sarka?
Museon nimenäkin olevalla sanalla ’sarka’ on monta erilaista merkitystä. 1500-luvulta 1700-luvulle lounaissuomalaisten kylien yhteisissä aitauksissa sijainneet pellot oli jaettu kylän taloille sarkoina. Periaatteessa jokaisella talolla oli yhtä monta sarkaa, mutta sarkojen leveys vaihteli sen mukaan, kuinka paljon kukin talo maksoi veroja. Enemmän veroja maksaneet saivat käyttöönsä leveämmät sarat eli enemmän peltoa, kuin vähemmän veroa maksaneet talot. Sanaa sarka on käytetty pelloilla tämän jälkeenkin, mutta sen merkitys on muuttunut ojitukseen liittyväksi. Jos pellolla on avo-ojat, sarka on ojien välinen peltokaistale. Kolmannessa merkityksessä sarka on tiivistä huovutettua villakangasta. Villakangas voitiin huovuttaa saraksi esimerkiksi Ennen koneita -näyttelystä löytyvällä saranvanutustampilla. Märkä villakangas laitettiin tampin leukojen väliin, ja kangas huopui, kun yläosaa liikutettiin edestakaisin. Lisäksi sarka-sanalla on kuvainnollinen merkitys, jolla tarkoitetaan urakkaa. Kun johonkin tehtävään liittyy paljon työtä, voidaan tehtävästä puhua työsarkana.
Miten eläimiä on hyödynnetty maataloudessa?
Entisajan maatilalla eläimiä tarvittiin moniin eri tarkoituksiin. Maatalous- ja metsätyössä sekä matkustamisessa tarvittiin vetovoimaa, minkä vuoksi hevoset ja Lounais-Suomessa myös härät olivat tärkeitä eläimiä. Kaikki eläimet yleisesti olivat tärkeitä siksi, että niiden lanta voitiin käyttää lannoitteena pelloilla. Elinaikanaan lehmistä saatiin maitoa, josta tehtiin voita ja piimää, lampaista saatiin villaa ja kanoista munia. Teurastetuista elämistä saatiin lihaa, verta ja sisäelimiä ruuaksi, nahkaa esimerkiksi kenkien tekoon ja talia kynttilöiden valmistamiseen. Myös eläinten luita on käytetty tarve-esineiden raaka-aineena.
Onko maatiloilla nykyisin jotain eläimiä, joita ei ollut ennen?
Nykyisin suomalaisessa maataloudessa hyödynnetään enemmän erilaisia eläimiä kuin menneinä vuosisatoina. Esimerkkeinä uusista tulokkaista voidaan mainita vaikka mehiläiset ja broileri. Hyönteisiä ei perinteisessä maataloudessa hyödynnetty lainkaan. Hunajaa tuottavat mehiläiset yleistyivät Suomessa vasta 1900-luvun alusta alkaen. Broileri puolestaan on lihantuotantoon jalostettu kana, jota ryhdyttiin Suomessa kasvattamaan vuodesta 1959 alkaen.
Mitä lapset tekivät ennen maatiloilla?
Ennen lapset eivät käyneet koulua joko lainkaan tai paljon vähemmän kuin nykyisin. Silloin heidän piti osallistua kotitalouden arjen askareisiin kykyjensä mukaan. Pienestä pitäen he opettelivat tarpeellisia käsityötaitoja ja maatalouden töitä. Lapset toimivat aikuisten juoksutyttöinä ja -poikina toimittaen asioita, pitivät huolta nuoremmista sisaruksista ja keräsivät luonnosta kaikkea tarpeellista. Eläinten paimennus oli yleinen lasten ”kesätyö”.
Mitä ennen syötiin?
Ihmisten ruokavalio on muuttunut luonnon ja yhteiskunnan muuttuessa. Ennen nykyisenkaltaista maailmankauppaa Suomessa oli mahdollista syödä pääasiassa vain sellaista ruokaa, jota saatiin kasveista ja eläimistä, jotka menestyivät Suomessa. Aikaan ennen jääkaappeja ja pakastimia ruokaan vaikutti paljon myös säilöntätavat. Esimerkiksi 1800-luvulla suomalaisten ruokavalion perusta oli vilja, jota syötiin leipänä ja puurona. Myös keitot olivat jokapäiväistä ruokaa. Tärkeää c-vitamiinia saatiin nauriista, lantusta ja kaalista sekä 1800-luvun kuluessa yleistyneestä perunasta. Suolattu tai kuivattu kala kuului arkeen, mutta lihaa syötiin vain vähän.
Miten ennen saatiin siemenet kasvien kasvattamiseen?
Nykyisin siemeniä voidaan ostaa kaupasta, mutta ennen siemenetkin kasvatettiin itse. Esimerkiksi viljan jyvistä osa piti säästää seuraavaa kylvöä varten siemeneksi. Sen sijaan juurikasvien siemenet kasvatettiin erillisellä siemenviljelyksellä.
Kenelle viljelijät tekevät töitä?
Maanviljelijät ovat nykyisin yrittäjiä. He työskentelevät siis omassa yrityksessään ja heillä voi olla myös palkattuja työntekijöitä.
Mikä on parasta työssäsi museossa?
Museolehtorin työssä parasta on vuorovaikutus yleisön kanssa eli esimerkiksi yleisön esittämiin kysymyksiin vastaaminen.
Virtuaaliopastukset ovat nykyisin kiinteä osa museon toimintaa. Etäyhteydellä saatavissa ovat opastus Ennen koneita -näyttelyyn sekä koululaisille suunnatut teemaopastukset Lasten elämään aikaan ennen koneita, Pasmat sekaisin ja jauhot suussa sekä Kysy maatalousmuseolta. Tiedustelut museolehtori kirsi.laine(at)sarka.fi.
