Kevät koittaa huhtikuussa
Nykyisen kalenterimme mukaan ensimmäinen kevätkuukausi on maaliskuu. Mutta jos vanhaan kansaan on uskominen, niin ensimmäinen kevätkuukausi onkin huhtikuu. Silloin talonpojat alkoivat tehdä niin sanottuja vuotuistöitä, joita olivat esimerkiksi kevätheinän ajo, halonhakkuu ja seinähirsien veistäminen. Yksi tärkeimmistä oli kuitenkin havupuukaskien kaadot. Näiden kaskien vanha nimi oli huhta, yhdyssanoissa huhti-. Tästä onkin, yhden selityksen mukaan, huhtikuu saanut nimensä. Huhtikuuta on kansan keskuudessa nimitetty myös sulamakuuksi tai suvikuuksi. Molemmat viittaavat leutonevaan säähän ja kevään tuloon. Neljäs nimitys on kiimakuu. Se pohjautuu eläinmaailmassa tehtyihin havaintoihin ja on luultavasti metsästäjien antama nimi.
Vaikka kevät koittikin virallisesti huhtikuussa, eivät talonpojat pitäneet kovin lämpimästä huhtikuusta vaan sen toivottiin olevan kohtalaisen viileä: ”Kun on kylmä huhtikuu ja märkä toukokuu, niin on täysi heinälato”. Jos huhtikuu oli lämmin ja aurinkoinen, se kostautui usein myöhäiskeväällä, sillä tällöin toukokuu oli yleensä viileä.
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä meillä on lupa pilailla toisen kustannuksella tuntematta sen suurempaa syyllisyyttä. Myös ennen vanhaan Suomessa pilailtiin huhtikuussa. Poikkeuksena se, että silloin pilailtiin huhtikuun ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Se oli lähinnä harmitonta, kansanomaista pilailua. Yleensä hyväuskoisia ja tietämättömiä lähetettiin hakemaan naapurista lainaksi kaikenlaisia olemattomia esineitä, kuten esimerkiksi tarhavinkkeliä, repunlestiä tai makkaranlukkoa. Tulija otettiin talossa vastaan ja ohjattiin siitä pian naapuritaloon, johon kysytty tavara oli muka aikaisemmin lainattu. Näin hakija juoksi ympäri kylää, kunnes tajusi tulleensa narratuksi. Yleensä kerran tähän pilaan ratkennut ei tehnyt sitä enää toista kertaa.
Huhtikuun 23. päivä eli Yrjönpäivä on myös ollut tärkeä päivä talonpojille, sillä se oli karjan uloslaskupäivä. Nimi Yrjö tulee Pyhästä Yrjänästä eli Georgiuksesta, joka oli 200-luvulla elänyt tarunomainen ritari. Georgius tarkoittaa maanviljelijää. Pyhä Yrjö tunnettiin myös Jyrkinä tai Jyrinä. Etelä-Karjalassa etunimestä Jyrki muodostuikin yleisnimi jyrki, joka tarkoittaa karjan uloslaskupäivää, oli se sitten mikä keväinen päivä tahansa. Yrjönpäivänä karja laskettiin ulos pitkän talven jälkeen. Yrjönpäivän aattoyönä kuultiin metsissä huhuiltavan: ”Hyvä Jyrki, pyhä Jyrki, pane hurtat kiinni suviöistä talviöihin”. Samalla sytytettiin kukkuloille kokkotulia ja paimenet soittivat torviaan. Tämän tarkoitus oli, että sudet saataisiin karkotettua mailta kesäkaudeksi. Näin karja oli turvassa pedoilta. Vaikka huhtikuun alun tahdottiinkin olevan viileä, niin Yrjönpäivän haluttiin olevan lämmin, sillä yleensä se toi hyvän, satoisan vuoden.
Kevään kulkua läpi Suomen kuvaavat osuvasti sananparret kuten: ”Huhtikuu huuhteleepi lumen jäästä, jään vedestä, ohrat aitan loukkahasta” sekä ”Puoli suksin, puoli venein”. Näin pääsemme sateisista ja kylmistä keleistä pikkuhiljaa lämpimän kevään puolelle.
