Karttajousella vatvottiin villoja kehruukuntoon
Saran Ennen koneita -näyttelyssä on naisten käsitöistä kertovassa osassa esillä karttajousi eli savitsin.
Villankäsittelyvälineistöön kuuluva karttajousi on esineenä tuntemattomampi, vaikka se on ollut käytössä Laatokan Karjalassa ja Kannaksella vielä 1900-luvun alussa. Työväline on ollut tunnettu jo keskiajalla.
Lampaanvillojen valmistelu kehruuta varten on aloitettu niiden puhdistamisella roskista, sekä kuohkeuttamisella. Karttajousta on käytetty tähän vatvomiseksi kutsuttuun vaiheeseen, joka saatettiin tehdä myös lyömällä villoja kepakolla tai varvalla. Sittemmin penkkikarstat ja käsin käytettävät karstat ovat syrjäyttäneet vatvomisen. Ennen vatvomista tai karstaamista on villoista roskia poistettu myös käsin nyppimällä.
Karttajousi on puusta ja kuivatusta lampaansuolesta valmistettu, suurta viulunjousta muistuttava työväline. Lähelle pitkän puuvarren molempia päitä on kiinnitetty kannatinlaudat, joista toinen on isompi. Lampaansuolesta kuivattu jänne kiristetään kulkemaan kannatinlautojen alapuolelta. Työskentelyn ajaksi karttajousi on kiinnitetty seinään nahkaremmillä.
Karttajousta on ilmeisesti käytetty kahdella eri tavalla. Seinään kiinnitettäessä sen alapuolella on ollut puusäleistä valmistettu kaukalo, leippo, johon villat on laitettu. Niiden päällä lepäävää karttajousta on lyöty kapulalla ja syntynyt tärinä on erotellut villat ja roskat toisistaan. Kehruukelpoiset villat ovat valuneet kasaan leipon toisesta päästä. Roskat ovat varisseet säleiden raoista maahan. Tämä tapa on tunnettu U. T. Sireliuksen mukaan Raja- ja Etelä-Karjalan alueella sekä muun muassa tšeremissien, vepsäläisten, syrjäänien ja aunukselaisten keskuudessa.
Carl Gustaf Mannerheim on puolestaan valokuvannut Keski-Aasiassa miehen vatvomassa puuvillaa siten, että hän lyö maassa kasassa olevia kuituja karttajousella. Vatvominen mainitaankin tavallisesti miesten työksi. Suomessa se on suoritettu pakkassäällä, jolloin villa on ollut kuivaa ja suortuvat ovat irronneet toisistaan ja roskista helposti.
Työtapa on ollut tunnettu Suomen ja Aasian lisäksi Venäjällä, Balkanilla, Tirolissa sekä Pohjois-Afrikassa. Myös Norjasta on tietoa miehistä, jotka kiersivät ammattilaisina suorittamassa vatvomista taloissa.
Sarassa esillä oleva karttajousi kuuluu Helsingin yliopiston Viikin maatalousmuseon kokoelmaan. Sen valmistusta tai käyttöä ei ole ajoitettu. Vuonna 2016 esinettä konservoitiin tekemällä sille mekaaninen puhdistus imuroimalla, sekä pensseleillä ja lampaankarvapölyhuiskalla puhdistaen. Liuotinpuhdistus etanolilla ja etikkahapolla suoritettiin ruiskuttamalla aineita esineen pintaan ja kuivaamalla se kuitukankaalla. Vuonna 2019, kun karttajousi laitettiin esille, sitä konservoitiin lisää saattamalla se alkuperäisen kaltaiseen muotoon. Siitä poistettiin rautanaulat. Katkenneen jänteen tilalle sidottiin uusi jänne pellavaisesta haukisiimasta. Nahkaosa sijoitettiin narun alle neliön mallisen levyn reunaan, jonka kiinnitys varmistettiin ripustettaessa siimalla keskellä olevasta aukosta.
