Kappa
Kesä alkaa olla kukkeimmillaan ja torikauppa käy eri puolilla Suomea. Tuoreiden ruoka-ainesten perässä ihmiset hakeutuvat toreille, joissa asiantuntevat myyjät neuvovat ostoksilla kävijöitä, mittaavat myyntituotteita ja rahastavat asiakkaita. Rahalla tavara vaihtaa omistajaa totta kai, mutta tavarasta riippuu mitä mittaa kulloinkin käytetään. Ja mikäs olisi kesäisempi mitta kuin kappa.
Kappa on nykyisin varsinkin torikaupassa perunoiden mittana toimiva määre, mutta kappa on toki myös tämä esine itsessään. Maamme historiassa sillä on ollut paikkansa myös muualla kuin turuilla ja toreilla.
Ensimmäinen kirjallinen maininta kapasta löytyy jo vuodelta 1334 eli mikään uusi tämä mittausväline ei ole. Luonnollisesti kappa ei vielä tässä vaiheessa liity perunoihin tai torikauppoihin (perunoista Suomessa voi lukea aiemmista Tarinatiinun julkaisuista) vaan viljamittoihin. Kapat eivät olleet tavaton näky oman talon vilja-aitassa. Esimerkiksi Karjalassa saatettiin mitata viljaa pyöreällä viljakapalla. Kappoja käytettiinkin Suomessa viljamittoina 1700-luvun lopulta 1900-luvulle saakka.
Mittojen käyttöä harjoitetaan usein silloin, kun on tarve verrata asioita keskenään. Järjestäytyneen tavaranvaihdon kehittyessä syntyy tarve mittojen ja painojen vakinaistamiselle. Jo keskiaikaisen kaupunkilain mukaan kaupungissa piti olla virkamiehet, jotka tarkistivat mittoja ja painoja. Tämä yhtenäisyys ja leimat koskivat näin ollen aluksi vain kaupunkien sisäisiä mittoja. Eli Turusta ostettu kapallinen viljaa olisi luultavasti ollut eri suuruinen kuin vaikka Porvoossa.
On mainittava, että alun perin kappa on ollut käytössä vain Suomessa ja Virossa. Yhdeksi silloisen Ruotsin valtakunnan mitoista kappa tuli vasta kuningatar Kristiinan (1626–1689) aikana. Juuri Ruotsin valtiovallan vaikutuksesta leimaamiskäytännöt alkoivat vakiintua, nimittäin vuodesta 1743 lähtien Ruotsin valtakunnassa kaikki kaupankäynnin mitat oli tarkastettava ja leimattava eli polttomerkittävä kruununleimalla. Kappoja käytettiin myytävän viljan mittaamiseen, joten nekin tarkastusleimattiin.
Viljamitoissa tyypillisimpiä leimoja ovat tyylitelty kruunun kuva, vuosiluku ja vetoisuusmitta. Vuosilukuja voi olla useita, jos sama mitta on ollut pitkään käytössä. Tällöin leimat kertovat siitä, että kappa on tarkastettu useampaan kertaan. Niissä voi olla myös puumerkkejä, nimikirjaimia sekä joskus myös muuta tekstiä. Kruununleimat sijoitettiin taktisesti useaan paikkaan. Kapassa leimoja voitiin laittaa sivuille, nurkkiin ja pohjaan siten, että osien vaihtaminen ei ollut mahdollista ilman leimojen loukkaamista. Tämä pienensi väärentämisen riskiä, sillä näin kapan salvoskohdan pystyi todistamaan ehjäksi ja koskemattomaksi. Jos kauppias käytti muunlaisia mittoja, ne olivat lain mukaan takavarikoitava.
Pitkän historiansa aikana kappa on osoittautunut luotettavaksi mittayksiköksi sekä mittauksen välineeksi. Merkkinä kapan historiasta meillä on säilynyt mitat ja nimet. Nimittäin kappa vastaa nykymitoissa 4,58 litraa tai 5,4961 litraa ja näiden mittojen lempinimet ovat ruotsalainen kappa ja niin sanottu suomalainen kappa. Varmaa on, että torilla ostaessasi kapan perunoita, tiedät mitä olet ostamassa.
Senna Levonen
Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.
