Jätä jälkesi lannoituksen historiaan!
Viime maaliskuussa se vihdoinkin pyörähti käyntiin: muistitietokeruu lannoituksen historiasta!
Vuotta aiemmin olimme päätyneet Suomen maatalousmuseo Saran kanssa siihen lopputulokseen, että viljelijöiden omakohtaiset muistot ja kokemukset lannoitteista sekä lannoittamisesta tulisi saada talteen. Lannoituksen yhteiskunta- ja ympäristöhistoriaa ei ole juurikaan tutkittu missään päin maailmaa, ja kellon tikittäessä, itse kullakin, olikin suotavaa saada keruu aikaiseksi mieluusti ennemmin kuin myöhemmin. Museon ja Turun yliopiston yhteistyöllä syntyikin muistitietokeruu lannoituksen historiasta, jonka upeaksi motoksi muotoutui Pellervon lannoitusvihon ”Markka maahan lannoitteina, kolme takaisin jyvinä”-otsikko vuodelta 1948.
Muistitietokeruun taustalla on VTT Simo Laakkosen johtama Koneen Säätiön tutkimushanke nimeltään Ylirajainen ympäristökilpailu: Vertaileva tutkimus vesistöjen pilaantumisen ja suojelun ympäristöhistoriasta Suomessa ja Venäjällä 1800-luvun lopusta 2000-luvulle. Hankkeen myötä keruun yhtenä teemana lannoituksen ohella ovat vesistöt. Maatalous ja vesistöt, siinäpä ikiliekillä kytevä kuuma peruna. Keruu onkin ainutlaatuinen mahdollisuus viljelijöille tuoda esiin se kauan kaivattu tilastopiirakoiden toinen puoli, sillä viljelijöiden itsensä näkökulma on ehdottomasti tämän keruun keskiössä.
Ennen kuin keruuta lähdettiin toteuttamaan, oli aika haastatella viljelijöitä. Haastatteluiden pohjalta keruun teemoiksi vahvistuivatkin lannoituksen ja ympäristökeskustelun ohella maataloustuotantoympäristön vaatimukset, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet lannoituspäätöksiin. Vaatimuksia on tullut niin valtion kuin Euroopan unionin puolelta, miten ne ovat vaikuttaneet? Entäpä markkinamiehet ja media, mikä on ollut niiden vaikutus?
Peltojen lisäksi olemme kiinnostuneita metsien ja vesistöjen lannoittamisesta. Rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat Oy mainosti vielä 1960-luvulla, kuinka hyötykalakantojen kasvua voitaisiin edistää fosforilannoituksella. Onko tällaista vesistöjen lannoituskulttuuria ilmennyt jossain päin Suomea? Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa tehtyjen haastattelujen pohjalta jo pelkkä ajatuskin vesistöjen tarkoituksellisesta lannoittamisesta vaikuttaisi vieraalta. Ruotsissa vesistöjen lannoitus on ilmeisesti ollut sen verran yleisempää, että on jopa hieman naureskeltukin hölmöille suomalaisille, jotka eivät ole tajunneet ottaa kaikkea hyötyä irti vesistöistään.
Jos vesistöjen lannoitukset ovat hieman vieraampia, sitäkin tutumpia lienevät metsien lannoitukset. Minkälaisia kokemuksia tai mielipiteitä viljelijöillä on metsien lannoituksesta? Esimerkiksi vuosina 1975-1978 metsien lannoittaminen väheni huomattavasti. Yhdeksi syyksi on arveltu muun muassa mielikuvia, joiden mukaan myrkyllisinä pidetyt lannoitteet rehevöittäisivät vesistöt ja muutenkin saastuttaisivat luonnon ikiajoiksi. Lisäksi jokaisen ”edistyksellisen ja kunnon suomalaisen” tuli tuolloin vastustaa metsien lannoittamista. Mielikuvia oli ilmeisesti myös siitä, ettei ”puuta kannata kasvattaa, kun ei sitä kuitenkaan kukaan osta”.
Mutta ettemme vallan unohtuisi historian havinoihin (joista yksi suosikkinippelitietoni on, että naiset murskasivat lantapaakutkin käsin, tekihän se miesten mukaan iholle yhtä hyvää kuin astioiden tiskaaminenkin!) keruun viimeiseksi teemaksi muotoutui tulevaisuus. Miltä näyttää lannoituksen tulevaisuus? Miten käy maaperän elinvoiman?
Yksi muistitietokeruun hienouksista on siinä, että näin tavoitamme maantieteellisesti koko Suomen. Keruu onkin saanut huomiota Lappia myöden, ja jäämmekin mielenkiinnolla odottelemaan, millaista satoa pääsemme perkaamaan syyskuussa. Minkälaisia alueellisia erovaisuuksia lannoituksessa on ollut? Nykypäivän kaupunkilaisen voikin olla vaikea hahmottaa, mikä merkitys on ollut esimerkiksi lannoitesatamien sijainnilla sekä rautatieverkoston laajuudella siihen, minkälaisia lannoitteita missäkin päin Suomea on käytetty.
Jotta lannoitteiden mielenkiintoinen tarina saisi jatkoa, käythän kurkkaamassa keruuesitteemme ja vietä mahdollisuuksiesi mukaan esimerkiksi heinäkuinen sadepäivä muistellen ja vanhoja valokuvia selaten: lannoitteiden tarina juuri sinun peltojesi ja metsiesi kautta on tallentamisen arvoinen!
Kirjoittaja FM Virva Silvennoinen työskentelee hankkeen tutkijana Turun yliopistossa ja haaveilee lannoituksen historian saattamisesta yksien kansien väliin.
