Huhtikuu humahuttaa! Säästä ja muusta kevään korvalta.
Maaliskuun loppupuolella on Ilmatieteen laitoksen tilostojen mukaan lumipeite Suomessa yleensä paksuimmillaan. Takatalvesta huolimatta kesäaika alkoi viikonloppuna ja kelloja siirrettiin tunti juhannukseen päin. Samoin tehdään syksyllä, kun palataan taas normaaliaikaan. Aamut ovat alkukeväällä hämäriä ja viileitä, mutta illalla ehtii jo tehdä vaikka mitä valoisaan aikaan. Vielä toistaiseksi kesäaikaan siirrytään Euroopan unionissa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina. Ensimmäisen kerran kesäaikaa kokeiltiin tilapäisesti jatkosodan aikana 1942 ja sittemmin se vakiintui käyttöön 1981. Euroopan parlamentti hyväksyi keväällä 2019 esityksen, jonka mukaan kellonsiirto päättyy Euroopan unionin alueella vuonna 2021. Jokainen jäsenmaan parlamentti sai vuoden aikaa päättää, ottaako maa käyttöön normaali- vai kesäajan. Kovin kirjavaa aikavyöhykkeiden tilkkutäkkiä ei kuitenkaan toivota Eurooppaan, joten jäsenmaiden yhtenäistä linjaa odotetaan vielä.
Nyt on huhtikuu jo lähellä ja kevät käsillä. Mitä sanoo huhtikuusta vanha kansa? ”Huhtikuu huuhteleepi lumet maasta, jään vedestä, ohrat aitan loukahasta” (Pirkkala). Lämmin huhtikuu ei kuitenkaan tiedä hyvää: ”Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään” (Helsingin maalaiskunta). Ja maalis-huhtikuisessa lumisateessa voi lohduttautua: ”Uusi lumi on vanhan surma”.
Muistakaa myös varoa keskiviikkona koittavaa aprillipäivää. Jos aprillina tulee narratuksi ja turhaan juoksutetuksi, saa kuulla: ”Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!” Päivää on kutsuttu myös juoksujuhlaksi. Eri puolilla Suomea on narrattavaa pyydetty hakemaan naapurista jos jonkinlaista olematonta tavaraa, kuten tarhavinkkeliä tai makkaranlukkoa (Halikko). Usein lasten ja hyväuskoisten keväinen juoksuttaminen liittyykin lannanajoon tai hakotarhan ja tunkion töihin. ”Tunkioharjalla” tai ”kasavinkkelillä” olisi sitten muka suoristettu tunkion kulmia ja siistitty sen pohjia lannanajon jälkeen. Kansa on ollut kekseliäs petkutuksissaan ja uteliaat lapset on saatu vähäksi aikaa pois jaloista. Näin on myös testattu lasten hoksaavaisuutta. Aprillaaminen on maassamme kotiutunut parhaiten Lounais-Suomeen. Saksassa ja Ruotsissa siitä on kirjallista tietoa jo 1600-luvulta. Aprillipäivän alkuperä on hieman hämärän peitossa, mutta sitä pidetään Keski- ja Länsi-Euroopassa hyvin vanhana tapana, jopa roomalaisten uuden vuoden juhlasta tai narrijuhlasta periytyvänä.
Huhtikuun nimi tulee – aivan oikein arvattu – sanasta huhta, eli havupuukaskesta. Kevättalvella mentiin miehissä kaatamaan suuret kaskialueet. Huhdat oli kaadettava ennen kuin kevätmahlat nousivat puihin. Huhtikuuta on kutsuttu myös sulamakuuksi ja suvikuuksi, jotka viittaavat leutonevaan säähän. Suvi tarkoittaakin Itä- ja Pohjois-Suomessa talven leutoa suojasäätä. Terminen kevät alkaa Suomessa keskimäärin huhtikuussa. Vuorokauden keskilämpötila kohoaa yleensä nollan yläpuolelle Etelä- ja Lounais-Suomessa aivan huhtikuun alkupäivinä ja Lapissa kuun lopussa tai toukokuun alussa.
Olkoon huhtikuussa kuinka lämmintä tai kesäistä tahansa, niin ”Ei hullukaan huhtikuulla kylvä” (Mouhijärvi). Annetaan lämmetä vielä.
Ja ajatelkaas: Viikon lopulla on jo palmusunnuntai!
Lähteet:
www.finlex.fi
Jouko Hautala (toim.), Vanhat merkkipäivät, SKS 1948.
Markus Hotakainen, Suomen säähistoria, 2010.
www.ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot.
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, 1950 (23. painos, 2002).
