Sähköisten keittiölaitteiden historiasta Suomessa

Pieni 1960-70-luvun keittiö. Kuva: Erkki Vilhonen, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0

Museon Ruokakulma-näyttelytilassa on avautunut 20.4. uusi keittiön pienkoneita ja ruoanlaiton apuvälineitä esittelevä näyttely Kätevää, eikö totta? Näyttelyssä voi tutustua arjen ja ruoanlaiton helpottajiin eri aikakausilta. Varsinkin mekaaniset versiot nykyään sähkökäyttöisistä laitteista, kuten sähkövatkaimen esiasteena toiminut hammaspyörävatkain ja valurautainen vohvelirauta, houkuttelevat pohtimaan sähkön merkitystä keittiöissämme tänä päivänä. Tässä Tarinatiinussa tehdään pieni kurkistus sähköisten keittiölaitteiden historiaan Suomessa.

Sähkö on nykyään erottamaton osa keittiöitämme. Monen aamu lähtee käyntiin kahvinkeittimen päälle napsauttamisella, leivänpaahtimen tallan painamisella alas tai smoothien surauttamisella blenderillä. Entäpä jääkaapin ja sähköhellan rooli osana arjen ruokahuoltoa?

Sähkökäyttöisiä kodinkoneita alkoi ilmestyä suomalaiskoteihin ensi kertaa jo 1920–30-luvuilla. Tuolloin markkinoille tuli ensi kertaa saataville muun muassa yhdysvaltalaisia sähkökäyttöisiä jääkaappeja, sähköhelloja sekä sähkökahvinkeittimiä. Toden teolla suomalaiskodit sähköistyivät kuitenkin vasta 1960-luvulla.

1960-luku oli Suomessa vaurastumisen ja suuren rakennemuutoksen aikaa, jolloin sota-aikaa seurannut niukkuus jäi toden teolla taakse antaen tilaa uudenlaisen, modernin kulutuskulttuurin synnylle. Televisiot saapuivat koteihin ja elintason nousi. Ihmisillä oli enemmän varaa ja intoa hankkia uusia mukavuuksia koteihinsa.

Jääkaappi yleistyi suomalaiskodeissa keittiön kodinkoneista ensimmäisenä. Sellainen löytyi 1960-luvun puolivälissä jo joka toisesta suomalaiskodista. Kodinkoneet olivat aluksi kalliita, joten ensimmäiset kodinkonehankinnat tehtiin yleensä järkisyistä ja arjen tarpeisiin. Kaikkein järkevimmät hankinnat tehtiin ensin: pesukone hankittiin helpottamaan aikaa vievää pyykinpesua, sähköhella ruuanlaittoa ja jääkaappi ruuansäilyvyyttä.

Uusien kodinkoneiden hankintaa ei välttämättä aina jarruttanut niinkään varallisuuden puute, vaan tilan puute, sillä asuntoja ei oltu suunniteltu isoja kodinkoneita varten. Keittiöt saattoivat olla niin ahtaita, etteivät tilaa vievät uudet kodinkoneet, kuten astianpesukone tai pakastin, mahtuneet sinne ilman, että ne olisivat vieneet tilaa joltakin toiselta tärkeältä kodinkoneelta tai toiminnolta. Kodinkonehankinnoissa oli siis syytä punnita niiden tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä myös sen kannalta, mitä kaikkea kotiin edes sai mahtumaan.

Kuva: Vapriikki

Keittiöt ja kodit ylipäätään ovat sittemmin muuntuneet vastaamaan paremmin näihin uusiin tarpeisiin, ja nykyään keittiösuunnittelussa on itsestään selvää huomioida jääkaappien, tiskikoneiden, pakastinten ja sähköhellojen olemassaolo. Suurten kodinkoneiden lisäksi keittiöt ovat nykyään myös monien pienempien sähkölaitteiden kyllästämiä. Sähkövatkaimia hankittiin koteihin ahkerasti 1960-luvulla. 1970-luvulla keittiöihin saapuivat leivänpaahtimet, automaattiset kahvinkeittimet, yleiskoneet ja pöytägrillit. 1980-luvulta lähtien markkinoille on saapunut kiihtyvällä tahdilla uutuuksia. Esimerkiksi leipäkoneet ovat lyhyen kulta-aikansa jälkeen jo unohtuneet kaapin perälle pölyttymään. Markkinoilla on tarjolla kananmunankeittimiä, sauvasekoittimia, kahvinjauhattamia, tehosekoittimia, jäätelö- ja popkorn-koneita, riisinkeittimiä ja airfryereita.

Nykykuluttaja saattaakin kiinnostavasti esittää itselleen samankaltaisia kysymyksiä, kuin uuden keittiölaitteen hankintaa harkinnut kohtalotoverinsa 1960-luvun alussa. Onko se todella hyödyllinen ja tarpeellinen? Onko keittiössä sille tilaa? Pitäisikö jostakin toisesta laitteesta luopua, jotta uusi laite mahtuisi keittiöön? Laitteita ja tilaa ei selvästi löydy keittiöistä vieläkään tarpeeksi!

Kirjoittaja Riikka Soininen toimii Sarka-museossa näyttelyamanuenssina ja fanittaa Kätevää, eikö totta? -näyttelyn esineistä eniten 1960-luvun vakuumikahvinkeitintä.

Lisälukemista:

Sinua saattaisi myös kiinnostaa