Helmikuun kuva
Vielä 1960-luvulla talviseen maaseutumaisemaan kuuluivat erityisesti peltoaukeita halkovilla teillä lumiaidat. Lumiaidat pystytettiin pellolle noin kymmenen metrin päähän tiestä tuulen puolelle. Niiden tehtävänä oli hidastaa tuulen nopeutta ja aiheuttaa lumen kinostumista tien ulkopuolelle. Näin tien ylläpito helpottui, kun tielle ei päässyt kertymään paksuja lumikinoksia. Tämä oli tarpeen erityisesti silloin, kun tie aurattiin hevosilla. Hevosvetoinen lumiaura ei nimittäin kovin paksuun kinokseen pystynyt. Koneellisesti teitä aurattiin jo 1920-luvulla, mutta kokonaan lumiaidoista luovuttiin vasta 2000-luvun alussa. Tällöin aurauskalusto alkoi olla niin tehokasta, ettei lumiaitojen jokasyksyinen pystyttäminen ja keväinen purkaminen ollut enää järkevää.
Juha Hirvilammi, kokoelmapäällikkö, Suomen maatalousmuseo Sarka
