Essu eteen! Esineenä esiliina

Esiliinat kuuluivat ennen naisten jokapäiväiseen pukeutumiseen niin maalla kuin kaupungeissa. Vaatteita oli vähän ja niiden peseminen oli hankalaa. Esiliina suojasi vaatteita likaantumiselta ja kulumiselta. Essu oli helpompi ja nopeampi pestä kuin vaatteet. Puuvillainen essu myös kuivui nopeasti.

Nainen valmistamassa ruokaa esiliina edessään 1950-luvulla. Kuva Pellervon kokoelma, Suomen maatalousmuseo Sarka.

Esiliinojen käyttö väheni merkittävästi 1960-luvulla, mutta maalla naiset vielä jatkoivat esiliinojen käyttöä kaupunkeja pidempään. Ne toimivat monessa naistentyössä. Muualla essut jäivät yhä enemmän ammattikäyttöön, kuten laitoskeittiöiden työntekijöille.

Naisilla oli yleensä useita esiliinoja eri tarkoituksiin. Leivontaan ja navettatöihin kävi kulunutkin essu, mutta kahvikutsujen emäntä laittoi yllensä hienoimman esiliinansa. Essun taskuun nainen sai sujautettua joitakin pieniä esineitä, joita tarvitsi usein. Essun helmassa saattoi kantaa ja siirtää tavaroita. Erityisellä puunkantoesiliinalla sai kannettua myös polttopuita.

Sarka-museon tarkastuskarjakolla on myös esiliina Maatalouden aika -näyttelyssä.

Muovitetut kerniesiliinat olivat suosittuja erityisesti 1950–1970-luvuilla. Ne olivat käytännöllisiä monessa työssä, sillä ne suojasivat vaatteita myös vedeltä.

Tytöt oppivat ompelemaan esiliinoja jo kansakoulussa. Ohjeita ja kaavoja niiden valmistamiseen sai myös lehdistä, kirjoista ja kursseilta. Essuja tehtiin ja annettiin myös lahjaksi. Muoti vaikutti esiliinoihinkin. Niiden tyylit ja koristelut vaihtelivat ajan saatossa.

Vihanneskauppias Helsingin kauppatorilla 1950-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Esiliinat kuuluivat erityisesti naisten pukeutumiseen. Kotitöissä esiliinassa häärinyttä miestä pidettiin pitkään naurettavana ja miehisyytensä menettäneenä. Miehet kuitenkin käyttivät esiliinoja eri ammateissa. Vähitellen esiliinassa kotitöitä tehneestä miehestä tuli trendikäs ja yleisesti hyväksytty.

Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmissa on paljon erilaisia esiliinoja. Ne kertovat naisten jokapäiväisestä työstä ja elämästä. Monella maalaistalon naisella oli ennen aina joku esiliina edessään kotona olleessaan. Nainen tarvitsi essua myös monessa ansiotyössä sekä toimiessaan erilaisissa naisjärjestöissä, kuten Martoissa tai Maa- ja kotitalousnaisissa.

Maria Vanha-Similä, amanuenssi, Suomen maatalousmuseo Sarka

Yksi Sarka-museon esiliinoista on punainen vyötäröesiliina, joka on saatu lahjoituksena Loimaalta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa