”Eerikki vilunpoika peijakainen”
Hyvää Erkin päivää! Erkkiin liittyy paljon kesän alkamisen sananparsia. Erkin kylmät ilmat ennustavat kuitenkin lämmintä kesää. ”Erkki turjus turkki päällä, Urpaanus (25.5.) liinapaitasillaan”. Vastaavia kylmää Erkin päivää toivovia lausahduksia tunnetaan ympäri Suomea: ”Kylmä erkki hyvä merkki, lämmin erkki, huono merkki”, on sanottu Hailuodossa. Myös viljan tai heinän kasvulle eivät lämpimät ilmat ennen Erkin päivää ole välttämättä tienneet hyvää: Esimerkiksi Vihdissä ”Jos heiniä erkin aikana kiitetään, niin vähän niitä niitetään”. Koijärvellä puolestaan: ”Kun ennen erkkiä ruis kortta kasvaa, niin sen helka (31.5.) haalistaa”.
Erityisesti Varsinais-Suomessa on arvostettu Erkin päivän aikaista sadetta: ”Eeriki aikune sare ja mittmaarjan pout ova parema ku kaik mailma kulla ja hopja”, on sanottu Perniössä. Perttelissä vastaavasti ”Eerikin aikuinen sade ja mittumaarian aikuinen pouta maksavat enemmän kuin kuninkaan kultainen pöytä”. Myös Loimaalla on arveltu, että ”Eerikin aikainen sade ja juhannuksen aikainen pouta koko maailman rikkaaksi tekee”.
Eerikki tai Erkki on ollut paljon vartijana. Se on ollut myös metsälaiduntamisen alkamisen ja veräjien sulkemisen merkkipäivä: ”Erkki risua veräjään vetää”, on sanottu Forssassa. Vanhassa riimusauvassa oli 18.5. Erik Pyhän kuolinpäivän kohdalla miekan kuva, joka sitten kansan mielessä alkoi näyttää oksaiselta riu’ulta tai aidakselta ja muistutti veräjän sulkemisesta keväällä.
Erkkiä on etenkin Varsinais-Suomessa pidetty paikoin niin suurena pyhänä, että silloin ei sovi kylvää. Savossa on kylvetty kaura ennen Erkkiä ja ohra Erkin jälkeen. Samoin Keski-Pohjanmaalla on kylvetty ”kahta puolta Erkkiä”. Silloin saadaan hyvä vuosi. Karjalassa Erkki on ollut kaalin ja lantun, Hämeessä pavun kylvöpäivä.
Erkistä, Eerosta ja Eerikasta riittäisi vielä kerrottavaa, mutta siirrytään välillä viikon muihin merkittäviin päiviin. Karoliina 20.5. on ollut karjan uloslaskupäivä ainakin Kurussa Pirkanmaalla ja Säämingissä Etelä-Savossa. Helena 21.5. taas on ollut Inkerinmaalla pellavan kylvöpäivä.
Tälle viikolle osuu myös helatorstai, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä. Se sijoittuu kalenterissa vapun ja kesäkuun neljännen päivän välille. Helatorstai on ollut niin suuri pyhä, että silloin ei kasva ruohokaan maassa eikä lehti puussa. Silloin eivät myöskään kuninkaan myllyt pyöri, on sanottu Nivalassa. Kruunun myllyjä perustettiin jo keskiajalla Suomeen ja ne pyörivät arjet ja pyhät, helatorstaita ja muutamaa muuta suurta kirkkojuhlaa lukuunottamatta. Helatorstaiviikon maanantaita, tiistaita ja keskiviikkoa on kutsuttu Kanttaiviikoksi. Sanan alkuperä on hieman hämärän peitossa. Se saattaa viitata joko latinankieliseen cantare-sanaan, tai ruotsin gångdag-sanaan. Tähän aikaan kun liittyivät monin paikoin laulukulkueet ja rukoukset vainioilla. Myös Hämeessä vietetyt helkajuhlat liittynevät tähän Länsi-Euroopasta ja katolisen kirkon piiristä omaksuttuun toukorukouspäivien perinteeseen. Sen sijaan Etelä-Suomen helavalkiat eli toukotulet lienevät vanhempaa perua. Kanttaiviikon kylmien ilmojen katsottiin ennustavan lämmintä kesää. ”Kun on kanttausviikko kalpea, niin on heinänteko helpeä”, sanottiin Töysässä Etelä-Pohjanmaalla.
Suomi on laaja maa ja kasvukausi etenee eri tahtiin eri puolilla maata. Siksi vanhan kansan enteetkin ovat usein paikallisia ja samaan merkkipäivään liittyi erilaisia ennustuksia maan eri osissa.
Erkin lisäksi onnittelemme tänään myös museoita. Hyvää kansainvälistä museopäivää!
Lähteet:
Jouko Hautala (toim.), Vanhat merkkipäivät, SKS 1948.
Sarka-museon Hyvän sään aikana -näyttelytekstit.
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, 2002 (1. painos, 1950).
