Ankarat ajat – maatalouden koneellistumisen vaikeudet 1940–1950-luvuilla

Fordson Major E27N traktori 1950-luvun alussa varustettuna sähkövaloilla, sähköstartilla ja levikepyörillä. Kuljettaja lienee lomalla armeijasta, tuohon aikaan asepuvun käyttö oli pakollista myös lomilla. SMM Sarka

Suomen pellot olivat huonossa kunnossa sodan päätyttyä vuonna 1945.  Sota-ajan poikkeusoloissa peltojen hoito, muokkaaminen, lannoitus ja ojituksen kunnossapito olivat jääneet ruoantuotannon varjoon. Kaikki kasvuvoima oli imetty pelloista ja satotasot olivat romahtaneet. Viljelijöillä oli edessään valtava urakka peltojensa kunnostamisessa. Lisäksi yli 100 000 uutta asutus- ja rintamamiestilaa käynnisti toimintaansa, monet aloittamalla aivan alusta raivaamalla korpea pelloiksi. Hevostilanne oli vaikea, paljon eläimiä oli menehtynyt sodassa ja monet sodasta hengissä palanneet hevoset olivat säikkyjä ja arvaamattomia, heikossa työkunnossa. Lisäksi sotakorvausten maksamiseksi käynnistetyt suursavotat Pohjois-Suomessa tarvitsivat töihin tuhansia hevosia, jotka olivat siten pois maatalouden töistä.

Tässä tilanteessa viljelijöiden piirissä heräsi voimakas halu hankkia koneita helpottamaan ja nopeuttamaan maatalouden töitä. Traktoreiden kehitys kulki kohti kumipyöräistä yleistraktoria, joka pystyi korvaamaan hevosen sekä peltotöissä että kuljetuksissa. Vanhat piikkipyörätraktorit olivat olleet tehokkaita pellolla, mutta mitään kuljetuksia niillä ei voinut tehdä. Kun Harry Ferguson vielä esitteli hydraulisen kolmipistenostolaitteen traktorikäyttöön, työkoneiden liittäminen traktoriin ja hallinta työssä helpottui. Monen suomalaisenkin viljelijän haaveissa alkoi häilyä oma traktori ja siihen sopivat työkoneet.

Ferguson 20 TEA varustettuna kyntöauroilla. Rauta ja Petrooli 2016. Juha Hirvilammi.

Aluksi pula kaikesta mahdollisesta mukaan lukien polttoaine, lannoitteet, rehu ja naulat, vaikeutti jälleenrakennusta ja maatalous oli lähinnä selviämistä seuraavaan kevääseen. Jälleenrakennus muualla Euroopassa nosti puutavaran hintoja ja rahaa alkoi virrata myös maatiloille puutavarakaupasta. Varsinkin Korean sota 1950-1953 veti maailmantalouden nousuun ja Suomessakin alkoi maatiloillakin olla mahdollisuuksia investointeihin. Traktoreita tai muitakaan maatalouskoneita ei ollut kuitenkaan vapaasti ostettavissa. Valuuttapula oli ankara eivätkä suomalaiset konekauppiaat pystyneet ostamaan tuotteita ulkomailta ilman erityisjärjestelyjä. Konstit olivat todella monet konekaupassa tuohon aikaan.

Oy Ford Ab turvautui emoyhtiö Ford Motor Companyn apuun. Amerikkalainen isäntä myönsi täkäläiselle tytäryhtiölle suuren valuuttalainan, jonka turvin Ford saattoi tuoda ensimmäisen lastin uusia Fordson Major E27N-traktoreita Englannista jo vuonna 1945. Ford pyrki säilyttämään johtavan markkina-asemansa Suomessa ja ylsikin vuonna 1946 94%:in osuuteen traktoreiden myynnistä. Yhtä paljon kuin tämä johtui Fordson-traktoreiden laadusta, se johtui muiden merkkien saantivaikeuksista. ”Pukki-Majuri” oli petroolimoottoreineen raskas, tehoton ja hidas. Perusversio oli oikeastaan 1930-luvun piikkipyörätraktori kumirenkailla. Lisävarusteena sai sähkövalot, sähköstartin ja hydraulisen nostolaitteen. Pikkuhiljaa tuontilisenssejä myönnettiin vuosi vuodelta enemmän, mutta tarjonta ei tyydyttänyt markkinoilla olevaa kysyntää.

Zetor 25K traktori Loimaalla perunanistutuksessa 1950-luvulla. SMM Sarka.

Tämä johti myyjän markkinoihin. Traktoreita jonotettiin jopa vuosia ja koko hinta piti maksaa etukäteen. Lisäksi oli pakko hankkia samaan kauppaan työkoneita, mikäli halusi pysyä jonossa. Markkinoilla liikkui myös nopeita voittoja kalastelevia hämärätoimijoita. Länsitraktoreiden hankintaan tarvittiin valuuttaa, mutta itäblokin kaluston saattoi maksaa tavaralla. Näin traktorin saatavuus oli turvattu ja hinta voitiin painaa reilusti länsilaitteita halvemmaksi. Hankkija toi maahan vuonna 1951 kaksi koekappaletta Tsekkoslovakiasta: Zetor 25 –traktoreita. Zetor oli aiemmin tuntematon merkki Suomessa, mutta hintaansa nähden hyvin varusteltu traktori saavutti pian melkoisen suosion. Diesel-moottorisesa Zetorissa oli vakiona sähkövalot, sähköstartti, hydraulinen nostolaite ja tasauspyörästön lukko. Lisäksi Zetorilla oli sama hyvä ominaisuus kuin Fordsonilla aiemmin: sen sai vielä saman vuoden aikana, kun sen tilasi.

Zetor 25 A-traktoreita Rauta ja Petrooli-tapahtumassa vuonna 2016. Juha Hirvilammi.

Markkinoille tuli runsaasti eri traktorimerkkejä vaihtelevalla menestyksellä. Fergusonin maahantuontia varten perustettiin Farming Oy, joka ankarien tuontirajoitusten paineissa toi maahan traktoreita melkoisia määriä. Fergusonin ostajan oli hankittava muutama Ferguson System-työkone traktoriinsa saannin varmistamiseksi. Näin puolittain väkisin viljelijät tutustuivat nostolaitekiinnitteisiin välineisiin, vaikka moni säästäväinen traktoristi muunsi vanhat hevosvetoiset työkoneensa traktorivetoisiksi.

Oman suolansa soppaan antoi kotimainen traktoriteollisuus. Takra Oy Tampereella valmisti hyvälaatuista traktoria, mutta käsityövaltainen valmistustapa sekä kallis amerikkalainen moottori nostivat hintaa ja hidastivat toimituksia. Samaan aikaan ulkomaisten traktorien hinnat laskivat ja Takran taru loppui rahoituksen puutteeseen vuonna 1955. Paremmin sujui Valtion Metalliteollisuusyhtymällä, jonka Valmet Maataloustraktori oli hinnaltaan edullinen ja se oli myynnissä sekä osuuskaupassa, että osuusliikkeessä. Vaikka Pikku-Valmet oli teholtaan ja ominaisuuksiltaan kevyen luokan traktori, se kuitenkin syrjäytti hevosen tuhansilla tiloilla ja siirsi viljelyn koneaikaan.

Valmet 20 Suomen maatalousmuseo Saran Köyrimarkkinoilla vuonna 2017. SMM Sarka