Ämpärit!

Nainen lähdössä lypsylle vuonna 1922. Kuva Suomen maatalousmuseo Sarka.

Ämpärit saavat suomalaiset helposti liikkeelle. Jos jossakin jaetaan ilmaisia ämpäreitä, yleisöryntäys on taattu. Suomalaisten ämpärivillitys herättää hilpeyttä, mutta etenkin maataloudessa ämpärit ovat olleet tärkeitä.

Ämpärit ovat liittyneet etenkin naisten arkeen, sillä ennen vesijohtoja ja viemäreitä vedenkanto oli naisten työtä. Vain kymmenellä prosentilla maalaistaloista oli vesijohto navettaan ja asuinrakennukseen 1950-luvun alussa, joten vedenkanto vei aikaa. Vettä tarvittiin kotieläimille, mutta myös kotitöihin, kuten pyykinpesuun, siivoukseen, ruuanvalmistukseen ja tiskaamiseen.

Raskasta vedenkantoa helpotettiin käyttämällä hartioilla ämmänlänkiä. Näin ämpäreiden paino jakautui laajemmin kehon alueelle. Todellinen naisten arjen helpottaja oli kuitenkin vasta vesijohto.

Maaseudulla vedenkantaminen oli vielä jokapäiväistä työtä 1960-luvulla. Kevennystä vedenkantoon toivat muoviämpärit, jotka olivat aikaisemmin käytettyjä sinkkiämpäreitä kevyempiä. Muoviämpärit olivat myös hiljaisempiä eivätkä kolisseet käytössä.

Maatiloilla ämpäreitä tarvittiin moneen tarkoitukseen. Maidonkäsittelyssä ämpärit olivat välttämättömiä. Karjanhoito, lypsäminen ja maidonkäsittely kuuluivat perinteisesti naisten työsarkaan.

Maitoämpäri Sarka-museon kokoelmista. Kuva Suomen maatalousmuseo Sarka.

Ämpärit ovat olleet siis arkinen näky maalaistalojen naisten käsissä. Edelleen ämpäreitä tarvitaan maatiloilla, vaikka vesijohdot ja lypsykoneet ovat muuttaneet arkista työtä.

Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmiin kuuluu erilaisia ämpäreitä. Yksi niistä on peltinen Kellonkosken tehtaan valmistama kymmenen litran ämpäri. Kyseinen ämpäri oli käytössä loimaalaisen maatilan maidonkäsittelyssä 1920-luvulla. Ämpäri on esillä museon Maatalouden aika -perusnäyttelyssä.

Maria Vanha-Similä, amanuenssi, Suomen maatalousmuseo Sarka