10 poimintaa perunan historiasta
Perunaa pidetään olennaisena osana suomalaista ruokavaliota ja ruokakulttuuria. Kyse on kuitenkin verrattain tuoreesta ruokakasvista, jonka viljely ja syöminen levisi Suomessa vasta 1800-luvulla. Ylipäänsä Euroopassa kasvi on tunnettu vasta n. 500 vuotta. Uuden ruoka-aineen viljely ja käyttö vaati kuitenkin opettelua niin meillä pohjolassa kuin koko Euroopassa.
1. Peruna on kotoisin Etelä-Amerikasta Andien vuorenrinteiltä, jossa perunoita alettiin viljellä noin 5000 ennen ajan laskun alkua. Alueella villinä kasvaneita että vuosisatojen saatossa jalostettuja perunalajikkeita on lukuisia. Perunat olivat yksi nykyisen Perun alueella asuneiden inkojen ruokavalion kulmakivistä. Inkat valitsivat villiperunoista parhaiten ruoaksi sopivia mukuloita sekä jalostivat perunoita erilaisiin viljelyolosuhteisiin sopiviksi.
2. Etelä-Amerikasta Eurooppaan peruna kulkeutui espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla. Eurooppalaiset eivät kuitenkaan tienneet, miten perunaa tuli viljellä tai käyttää, ja aluksi perunaan kohdistui paljon ennakkoluuloja. Perunan luultiin ulkomuotonsa vuoksi aiheuttavan spitaalia, ja se yhdistettiin noituuteen sekä saatanan palvontaan. Epäluuloja aiheutti myös se, ettei perunaa mainittu Raamatussa. Myös maanpäällisten vihreiden osien syöminen aiheutti myrkytyksiä. Euroopassa päivän pituus on lyhyempi kuin Andeilla, joten kunnollisia satoja Euroopassa saatiin vasta, kun valittiin ja jalostettiin paikallisiin oloihin sopivampia lajikkeita. Peruna yleistyi Euroopassa laajemmin vasta 1700-luvulla.
3. Suomeen peruna saapui jossain vaiheessa 1700-luvun alkupuolella. Inkoolaisessa Fagervikin kartanossa perunan viljelemiseen tutustuttiin 1720–1730-luvuilta lähtien. Alku oli kuitenkin Suomessakin hankala: ihmiset eivät tienneet, mikä osa kasvista tuli syödä ja seurauksena oli vatsavaivoja; luultiin, että peruna tuli valmistaa leiväksi kuten vilja, ja nauriisiin tottuneille suomalaisille peruna maistui valjulta. Myös viljelyssä riitti haasteita, sillä tietämättömyys parhaista perunan säilöntätavoista johti siihen, että seuraavaksi kevääksi ei usein säilynyt siemenperunaa.
4. Suomen kielen sana ’peruna’ pohjautuu ruotsin kielen sanaan ’pärön’ (päärynä), sillä Ruotsissa perunaa kutsuttiin alkuaikoina maapäärynäksi (jordpäron). Pottu ja potaatti viittaavat ruotsin potatis-sanaan, jonka juuret puolestaan ulottuvat yhdessä englannin kielen potato-sanan kanssa espanjalaisten käyttämään patata-nimitykseen. Patata viittasi kuitenkin alun perin perunan sijaan bataattiin. Kaakkois-Suomessa ja Kymenlaaksossa perunaa on kutsuttu myös omenaksi tai maaomenaksi ranskan kielen, ’pomme de terre’, tapaan. Italiassa perunoita puolestaan kutsuttiin tryffeliä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi niin ikään tryffeleiksi, tartufoli.
5. Varhaisin meidän päiviimme säilynyt perunaa koskeva resepti julkaistiin vuonna 1581 Frankfurtissa kokki Marx Rumpoltin kirjoittamassa keittokirjassa Ein new Kochbuch (Uusi Keittokirja). Rumpoltin ohjeessa perunat ensin keitetään, jonka jälkeen ne pilkotaan pienemmiksi ja palat paistetaan pekonin ja maitotilkan kera. Mahdollisesti ensimmäiset suomenkieliset perunaa koskeneet ruoanvalmistusohjeet julkaistiin Asikkalan kappalaisen Axel Laurellin vuonna 1773 kirjoittamassa perunan viljelyoppaassa Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa. Laurell neuvoi mm. nauttimaan perunat suolakalan tai suolan, silakan ja voin kanssa sekä käyttämään niitä esimerkiksi munavoin, vellien, puurojen, kakkujen ja klimppien valmistuksessa.
6. Samainen Laurell pyrki oppaan kirjoittamisen lisäksi edistämään perunan leviämistä Suomeen viljelemällä itse perunaa, jakamalla siemenperunoita sekä markkinoilla perunaa saarnoissaan. Papit muillakin paikkakunnilla seurasivat saarnoissaan Laurellin esimerkkiä. Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura otti ensimmäiseksi tavoitteekseen perunanviljelyn levittämisen ja jakoi ilmaiseksi siemenperunoita sekä palkitsi ansioituneita perunanviljelijöitä. Viranomaisten perunainnostus oli seurausta siitä, että peruna tuotti pinta-alaa kohti enemmän satoa kuin vilja ja perunaa pystyi viljelemään pienelläkin alueella. Perunan leviäminen suomalaisten pihoihin ja pöytiin 1800-luvulla paransi etenkin köyhempien ja tilattomien ravitsemusta.
7. Ennen kuin peruna lopulta 1800-luvulla valloitti Suomen, yleisin vihannes oli ollut nauris . Peruna syrjäytti nauriin, mutta perunaa opittiin kypsentämään samalla tavalla kuin naurista: keittämään, paistamaan, hauduttamaan ja käyttämään keittojen ja puurojen raaka-aineena. Sen lisäksi perunasta valmistettiin rieskoja, limppuja, piirakoita, laatikoita, makkaroita ja perunajauhoja.
8. On todettu, että suomalaisten kiinnostus perunaa kohtaa kasvoi, kun he kuulivat, että perunaa voitiin käyttää myös viinan valmistamiseen. Kemistit olivat 1800-luvun vaihteessa selvittäneet, että halvimmaksi viinanpoltto tuli, kun raaka-aineena käytti perunoita. Tällöin valmistukseen tarvinnut käyttää arvokasta ja ajoittain hyvin kallistakin viljaa.
9. 1950-luvun jälkeen perunan kulutus lähti Suomessa laskuun, mutta tuoreen perunan rinnalle alkoi pikkuhiljaa ilmestyä uudenlaisia perunatuotteita. Amerikkalaisten esimerkkien inspiroimana Raisio toi 1962 markkinoille Mielihyvä-nimisen perunasosehiutaleen. Kymmenen vuotta myöhemmin, 1972, tuotetyyppi oli kehittynyt sisältämään perunan lisäksi muutkin muusin valmistamiseen tarvittavat ainesosat eli maidon, rasvan ja mausteet. 1980-luvun alussa Raisio rakensi puolestaan Vihantiin ranskanperunatehtaan, jossa valmistettiin ranskanperunoita sekä pakasteina että eineksinä niin suurtalouskeittiöille kuin kotitalouksille. Siihen aikaan valta osa ranskalaisista syötiin Suomessa ravintoloissa ja grilliannoksissa.
10. Kolmannen perunatuotetyypin, perunalastujen tai sipsien valmistus alkoi Suomessa Ahvenanmaalla vuonna 1970. Kyse oli Chips-yhtiön Taffel Chips-perunalastusta, jota myytiin kaupassa 75 gramman pusseissa. Perunalastut keksittiin 1850-luvulla Saratogassa, Yhdysvalloissa. Tarinan mukaan asiakkaan valitettua tarjottujen ranskalaisten olevan liian paksuja, kokki George Crum leikkasi perunasta hyvin ohuita siivuja, paistoi ne öljyssä rapeiksi ja maistoi suolalla. Asiakas kuitenkin oli erittäin tyytyväinen maukkaaseen lopputulokseen. Tästä paikallisesta herkusta kehittyi myöhemmin teollisesti valmistettu perunalastu.
