10 kysymystä kurpitsasta
Syysloman timmellyksessä Sarassa oli oikein kurpitsaiset tunnelmat. Aiheen tiimoilta vietettiin Ruokakeskiviikkona kurpitsateemaista iltaa, jossa valmistettiin kurpitsakeittoa ja paahdettiin sen siemeniä syötäväksi. Myös pihamaa sai aavemaisen kurpitsakierroksen koristukseksi, jota monet kävivätkin ihailemassa syyslomien ajan. Kurpitsa ei ole kotoperäinen viljelykasvi, vaikka se onkin jo kauppojen vihanneshyllyissä tuttu näky syksyisin. Tämän vuoksi koin, että on paikallaan tarjota pintaraapaisu kurpitsoiden historiaan meillä ja muualla, tällä kertaa kymmenen kysymyksen muodossa.
1. Milloin ja missä kurpitsaa on alettu viljellä?
Kurpitsan viljely aloitettiin arvioltaan 8000-9000 vuotta sitten Keski- ja Etelä-Amerikan alueella. Usein alueeksi on esitetty Meksikoa. Ensimmäiseksi viljelylajikkeeksi on epäilty Cucurbita pepoa , jota kutsutaan myös yleisnimellä satokurpitsa. Cucurbitoihin kuuluu kuitenkin myös monia muita lajikkeita, kuten kesäkurpitsat. Eurooppaan kurpitsat ja niiden viljely saapuivat pikkuhiljaa löytöretkien myötä 1400-luvulta lähtien.
2. Miten kurpitsan viljely aloitettiin Suomessa?
Vastaus ei ole yksiselitteinen. Suomessa kurpitsanviljelynhistoria linkittyy vahvasti puutarhojen historiaan. Maamme varhaiset tutkimus- ja koetoiminnat keskittyivät yhdistysten ja yksityisten tahojen kuten suurempien kartanoiden piiriin. Itse asiassa ensimmäisinä varsinaisina puutarhayrittäjinä voidaan pitää niitä puutarhureita, jotka olivat saaneet oppinsa kartanoiden tai tehtaitten puutarhureina. 1900-luvun alussa he alkoivat perustaa omia viljelmiään samalla kun alan varsinainen opetus ja neuvontatoiminta voimistui.
Kehitys oli kuitenkin hidasta ja vasta vuonna 1950 puutarha-käsite määriteltiin ensimmäistä kertaa. Käsitteeseen liitettiin ”pysyväisesti keittiökasvien viljelyyn käytetty ala”. Tätä ennen usein koko puutarhaa saatettiin nimittää kansanomaisesti kaalimaaksi. Samalla sekaannusta termiin aiheuttaa se, että Suomessa alettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa suunnitella puutarhaopetuksen kehittämistä ja koulutuksen lisäämistä, mitä toki tehtiin menestyksellisesti. Lopputuloksena kirjallisuudessa puhutaan sekaisin puutarhoista, kasvitarhoista tai puu- ja kasvitarhoista, joissa kaikissa on erilaiset viljeltävät lajit. Usein kirjallisuus ei erittele tiettyjen lajikkeiden viljelyn aloittamista, sillä painettuihin lähteisiin päätyessään ne ovat olleet usein jo tuttu näky eri tyyppisten puutarhojen ja koeviljelysten yhteydessä.
Kurpitsan viljely mainitaan esimerkiksi jo Kansan ja kansakoulun kasvitarhakirjassa vuodelta 1894, mutta varhaisimmat kurpitsamaininnat esiintyvät ilman latinankielisiä nimikkeitä, jolloin tarkan kurpitsalajin määrittäminen hankaloituu. Onkin niin, että usein varhaisessa kirjallisuudessa Suomessa viljeltävät kurpitsat tarkoittavat kesäkurpitsaa. Mutta ainakin Uusi puutarhakirja vuodelta 1949 mainitsee Suomessa viljeltävien kurpitsalajikkeiden sisältävän pyöreähedelmäiset lajikkeet kuten jättiläismelonin, joka on edelleen myynnissä oleva kurpitsalajike.
3. Miten kurpitsaa viljeltiin Suomessa ennen?
Ohjeistukset hyvään kurpitsaviljelyyn pysyvät suhteellisen samanlaisina ainakin sadan vuoden ajan ja ohjeet ovat edelleen käyttökelpoisia. Kurpitsat on tiedetty kasveiksi, jotka vaativat menestyäkseen runsaasti vettä, ravinteikkaan maaperän ja lämpöä. Varhaisissa kasvitarhaohjeistuksissa mainitaan usein tuulensuojan mahdollisuus, joka voitiin taata sijoittamalla tarha talon läheisyyteen ja suosimalla erilaisia suojaistutuksia. Lannoitus hoidettiin esimerkiksi kotieläinten lannalla. Lajin hallanarkuuden vuoksi suosittiin alkuvaiheessa kasvilavojen käyttöä, josta taimet saatiin siirrettyä ilmojen lämmettyä kasvitarhaan. Lavat saatettiin mahdollisuuksien mukaan kattaa esimerkiksi vanhoilla ikkunoilla, jolloin ne toimivat kuin pienet kasvihuoneet. Koska kurpitsat ovat isoja köynnöskasveja, niitä viljeltiin vanhastaan myös usein tunkioihin, jotka oli muodostettu edellisenä kesänä turpeesta, kuivista lehdistä, rikkaruohoista ja lannasta.
4. Paljonko kurpitsaa viljellään Suomessa ja maailmalla?
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ylläpitämät tilastot tarjoavat esimerkin muutaman vuoden takaa. Vuonna 2021 heidän ylläpitämänsä tilaston mukaan Suomen kurpitsaviljelyn tuotos oli noin 450 grammaa per asukas. Vertailun vuoksi suurimman tuottajamaan eli Kiinan kurpitsantuotantomäärä samalta vuodelta oli hieman yli 5,3 kiloa per asukas.
Kuva: Senna Levonen, Suomen maatalousmuseo Sarka.
5. Voinko kasvattaa kurpitsoja itse?
Kurpitsoja voi kasvattaa lajista riippuen vaikka kerrostalon parvekkeella! Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää sitä, että kasvit tarvitsevat kosteutta, ravinteikkaan maan ja lämpöä. Siemenpusseista löytyy hyvin lajikohtaisia ohjeita niiden ominaisuuksista, kuten itämisajasta. On usein suositeltavaa tehdä alkukasvatus sisätiloissa ja istuttaa taimet ulos vasta kun lämpötila on noussut tarpeeksi. Hyvin kattavat ohjeet erilaiseen kasvatukseen löytyy tästä Ylellä julkaistussa artikkelissa: https://yle.fi/aihe/a/20-10006461
6. Kauanko kaupasta ostettu kurpitsa säilyy kotona?
Kurpitsa säilyy vähintään viikkoja ja lajista riippuen jopa kuukausia.Kurpitsan hedelmän kuori ja seinät kovettuvat sen kypsymisen myötä, mikä on sen säilymistä parantava ominaisuus. Toisaalta pitkäaikaisessa säilytyksessä sen malton eli rihmaston koostumus voi muuttua. Kaupassa kypsän kurpitsayksilön valintaa helpottaa niiden koputtaminen; kypsä kurpista kuulostaa koputtaessa hieman ontolta. Kurpitsa tulisi käyttää viimeistään silloin, kun sen kantaan alkaa ilmestyä hometta.
7. Miksi kurpitsaan jätetään kanta?
Kun kurpitsa leikataan, niihin jätetään noin 5-10 sentin suuruinen kanta, jotta leikkausarven kautta ei haihtuisi paljoa vettä. Paksusta kuoresta huolimatta haihtumista nimittäin tapahtuu jonkin verran. Kannan kannattaa siis antaa olla paikallaan, kunnes on aika käyttää kurpitsaa ruoanlaitossa.
8. Mikä on ollut Suomen isoin kurpitsa?
Suomen Jättikasvisyhdistys ry on järjestänyt erilaisten kasvien ”suurusmittelöintiä” jo yli 10 vuoden ajan ja Suomen ennätyskin on heidän organisoimansa kisan tuloksia. Vuonna 2012 saavutettua ennätystä ei ole vielä rikottu, tällöin Cucurbita maxima –lajikkeen, eli jättikurpitsan, kurpitsa painoi huimat 716 kiloa. Tutustu yhdistyksen muihin ennätyksiin ja tämän vuoden tuloksiin täältä.
9. Miksi kurpitsoja kaiverretaan Halloweenina?
Jack O’ Lantern perinne kumpuaa kelttien uudesta vuodesta, Samhainista, jota vietettiin (ja vietetään edelleen) loka-marraskuun vaihteessa. Lokakuun 31. päivänä keltit kantoivat mukanaan lyhtyjä pahojen henkien karkottamiseksi. Alun perin nämä lyhdyt olivat valmistettu nauriisiin ja kurpitsat korvasivat nämä vaatimattomammat lyhdyt Amerikan siirtolaisuuden myötä, jolloin kurpitsat havaittiin lyhdyksi sopivimmaksi materiaaliksi. Suomessakin on syysaikaan tehty naurislamppuja, mutta nämä eroavat kelttiläisestä serkustaan kokonsa ja palomekanisminsa suhteen. (Ensi kuussa Saran museolehtori avaa naurislampun tekemistä ja niiden historiaa Tarinatiinussa!)
Kuva: Maileena Vaajoensuu, Suomen maatalousmuseo Sarka.
10. Onko kurpitsa vihannes?
Kasvitieteen näkökulmasta kurpitsa ei ole vihannes, vaan marja! Se on monisiemeninen kasvi, jonka kehittyminen on vaatinut emin sikiämisen. Arkikielessä marjalla on toki erilaiset merkitykset. Hyvällä mielellä kurpitsaa voi kuitenkin kutsua vihannekseksi, sillä se on saanut vihanneskasvilajiketoimikunnan suositusmerkinnän viljeltäväksi lajikkeeksi jo 1971.
Kurpitsoista kirjoitti museon amanuenssi Senna Levonen, joka syö kurpitsoja mielellään (mutta ei ole koskaan kasvattanut kurpitsoja tai perehtynyt niiden historiaan ennen tätä syksyä).
