Vesuri
Puiden karsinnassa käytetty työväline. Teräksestä tehty terä on pitkä, litteä ja toiselta sivulta teroitettu. Vesurilla saatiin helposti tasainen ja sileä leikkauspinta. Tavallisesti pyöreä varsi on suoraan terän jatkeena. Terän kärki taipuu teroitetun sivun puolelle ja toimii vesuria käytettäessä terän suojana iskun osuessa maahan. Vesureita on monen kokoisia yhdelle ja kahdelle kädelle. Vesuri on yhdessä kirveen kanssa työkaluna myös perinteisessä lehdestyksessä.
Vesuri on johdettu sanasta “vesa”, jolla tarkoitetaan puun varren juuresta tai kannosta kasvavaa uutta nuorta vartta. Vesojen muodostamaa kasvustoa kutsutaan vesakoksi, ja juuri tällaisen kasvuston karsimiseen vesuri on ollut oivallinen työkalu. Kaikkia vesoja ei tarvitse karsia pois, mutta liian tiheässä taimistossa valon määrä, kosteus ja lämpötila eivät säily ihanteellisina. Tämän seurauksena maan pieneliöiden toiminta tyrehtyy ja kaikkien taimien ravinnonsaanti heikkenee.
Harvemmin menivät entisaikaan vesot kuitenkaan hukkaan, sillä jo edellä mainittu “lehdestys” oli tärkeä osa eläinten talviravinnon takaamista. Lehtevistä vesoista ja oksista oli tapana kerätä lehdeskimppuja eli kerppuja, joita kuivattamalla ja hienontamalla saatiin puupohjaista vararehua eli lehdeksiä. Lehdesten keruu ajoitettiin usein loppukesään, jolloin lehdet olivat suurimmillaan. Kehnompaa ravitsemussisältöä pyrittiin kompensoimaan antamalla lehdeksiä noin kaksi kertaa enemmän kuin tavallista heinäpohjaista rehua. Vaikka nykypäivänä lehdestäminen ei ole enää laajalti käytössä, on se säilynyt vaihtoehtoisena tapana toteuttaa eläinten talviruokinta.
Joulukuun kuukauden esineeksi valikoitui vesuri. Viikki-kokoelmaan kuuluvassa vesurissa on leveä terä, joka taittuu kärjestä koukkumaisesti. Terä on kiinnitetty naulalla ja taittamalla lyhyeen puuvarteen. Koko esineen pituus on 54 senttimetriä, josta 27,5 senttimetriä on puista vartta ja 36,5 senttimetriä rautaista terää. Tämä vesuri on säilytyksessä Viikki-hallissamme.
