Vesikelkka
Erilaisia rekiä ja niiden pienempiä versioita eli kelkkoja on käytetty Pohjolassa talviliikenteessä jo vuosituhansia. Rekiä vetivät milloin ihmiset, milloin hevoset. Rekiä pienemmillä kelkoilla kuljetettiin tavaraa ja vaikkapa vettä pihapiirissä lyhyitä matkoja. Kelkat valmistettiin tiloilla yleensä itse, samaan tapaan kuin reet. Sekä reet että kelkat olivat kulutustavaraa ja niitä jouduttiin korjaamaan ja kokonaan uusimaankin säännöllisesti.
Kuukauden esineeksi valitun vesikelkan on valmistanut mynämäkeläinen puuseppä Evald Junnila. Junnila oli paikkakunnalla tunnettu taidoistaan ja hänen pääasiallinen tuotteensa olivat huonekalut sekä erilaiset parempilaatuiset tarvekalut kuten ajelureet. Evaldin poika Lauri Junnila perusti Junnilan konepajan, jonka JUKO-tuotemerkillä valmistamat maatalouskoneet tulivat tunnetuksi ympäri maailman.
Vesikelkan Evald Junnila valmisti omaan käyttöön Mynämäen Kukolan Junnilassa ja hän valmisti sen taidokkaasti: kaikki osat on veistetty muotoon ja sovitettu tarkasti toisiinsa. Kokonaisuus on siro mutta luja. Kelkka on edelleen yli 100-vuotiaana hyvässä kunnossa.
Tällä vesikelkalla on kuljetettu vettä ja polttopuita talvisin. Pituutta kuvan kelkalla on 146 cm, korkeutta 99 cm ja leveyttä 67 cm.
