Viljeltävää maata täytyy käsitellä ennen kylvöä ja myös heti kylvön jälkeen. Kaskiviljelyssä poltettu kaskimaa perattiin roskista ja tasoiteltiin karkeasti. Kaskimaa kylvettiin käsin, paitsi nauriit jotka kylvettiin syljeskelemällä. Kylvön jälkeen siemenet sekoitettiin maahan risuäkeen avulla. Tällöin linnut eivät päässeet syömään kylvöstä ja siemenet sijoittuivat kosteaan maahan.

Risuäkeen eli risukarhin käyttö levisi Suomenniemelle idästä 13. vuosisadalla. Samaan tekniseen innovaatioryhmään kuuluu myös sahra eli hankoaura. Risuäes tehtiin pellon viereisestä metsästä nopeasti kirvestä käyttäen ja se koottiin vitsaksilla, jolloin metalliosia ei tarvittu. Kun karhi kului ja hajosi, tehtiin nopeasti uusi. Jos karhi jäi ehjäksi toukotöiden jälkeen, se voitiin upottaa lampeen tai jokeen säilöön ja ottaa sieltä taas seuraavana keväänä käyttöön.

Risuäkeitä käytettiin vielä 1900-luvun alkuvuosina erityisesti kivikkoisilla mailla, joissa puu- ja metallirakenteiset äkeet rikkoutuivat helposti.

Kuukauden esineeksi valittu risukarhi kuuluu Viikin maatalousmuseon kokoelmiin ja se on nähtävänä Suomen maatalousmuseo Saran Ennen koneita– näyttelyssä.

• Ennen koneita
• kaskiviljely
• kuukauden esine
• museoesineet
• museokokoelmat
• risuäes
• risukarhi
• viikin maatalousmuseo