Potkukelkka Kodisjoelta
Erilaisia rekiä ja niiden pienempiä versioita eli kelkkoja on käytetty Pohjolassa talviliikenteessä jo vuosituhansia. Rekiä vetivät milloin ihmiset, milloin hevoset. Rekiä pienemmillä kelkoilla kuljetettiin tavaraa ja vaikkapa vettä pihapiirissä lyhyitä matkoja. 1800-luvun lopulla Suomessakin yleistyy uudentyyppinen talvinen menopeli, potkukelkka. Potkukelkan keksijää ei tunneta, mutta meille se omaksuttiin todennäköisesti Ruotsista.
Uudenlainen menopeli
Vanhan reki- ja kelkkatradition pohjalta potkukelkka oli helppo rakentaa: tehtiin vain kevytrakenteisempi pitkäjalaksinen kelkka, jota pystyi lykkimään potkuttelemalla. Aluksi potkukelkat tehtiin kokonaan puusta. Niillä kuljettiin sopivilla keleillä pitkiäkin matkoja vesistöjen jäitä ja talviteitä pitkin. Potkukelkalla oli myös jonkin verran kuljetuskykyä, sillä voitiin kuljettaa vaikkapa polttopuita, vettä, kalastusvarusteita ja verkkoja sekä – Ihmisiä. Vuonna 1900 salolainen Oskari Terhi rakensi tiettävästi ensimmäisen rautajalaksisen potkukelkan.
Suomessa liikkuneet itäkarjalaiset ja venäläiset kulkukauppiaatkin kuljettivat tavaroitaan jo 1800-luvulla potkukelkalla. Myös posti on kulkenut vauhdikkaasti potkutellen lumisilla ja jäisillä reiteillä. Jo varhain potkukelkka yhdistettiin myös vapaa-aikaan ja urheilutoimintaan. Suomen ensimmäinen potkukelkkailuseura, Oulun Potkinklubi, perustettiin vuonna 1891.
Kuukauden esineeksi valittu Kodisjoelta peräisin oleva potkukelkka on varustettu pitkällä keulaosalla ja lyhyillä takajalaksilla. Tämä kelkka on ollut kalastajan käytössä, jolloin etuosaan on voitu lastata verkkoja ja muita kalastusvälineitä. Pituutta kuvan kelkalla on 165 cm, korkeutta 91,5 cm ja leveyttä 72 cm. Kelkka on nähtävissä Suomen maatalousmuseon Ennen Koneita-näyttelyssä.
