7/2021 Suokengät
Ennen siirtymistä karjatalousvaltaiseen maanviljelyyn 1800- ja 1900 -lukujen taitteessa, parhaat pellot oli tapana varata viljan viljelyyn. Karjan rehua ei viljelty, vaan se kerättiin luonnonniityiltä, kaskiahoilta, nevoilta ja suoniityiltä. Heinä niitettiin, kuivattiin ja varastoitiin niittylatoihin talven varalle. Luonnonniittyjen sato oli kuitenkin epävarma ja laatu vaihteleva. Rehupula oli tavallista ja aliravitun lypsykarjan maidontuotanto tyrehtyi talvisin.
1800-luvun lopulla kiihtyvä kaupungistuminen loi kasvavat markkinat maataloustuotteille. Lypsykarja nousi tärkeämpään asemaan ja halvan tuontiviljan myötä myös heinää alettiin kylvää pelloille. Riittävän ja tarpeeksi laadukkaan rehun voimalla lehmät lypsivät läpi vuoden. Niittyheinällä oli kuitenkin pitkään suuri osuus rehuntuotannossa eteenkin alueilla, joissa niittyalueet olivat laajoja.
Heinäntekoon saatettiin lähteä kaukaisimmille niityille päiväkausiksi. Kuukauden esineeksi valitut suokengät eli karpposet sidottiin nyörein kiinni jalkoihin ja ne helpottivat käyttäjänsä liikkumista vetistä suoniittyä niittäessä. Nämä yksilöt on tehty kuusivanteista ja vitsapunoksista. Ne ovat esillä Sarka -museon Ennen koneita -näyttelyssä.
