7/2020 Lato
Saran pihanurmen perällä seisoo rivi sinne siirrettyjä harmaita latoja. Ne edustavat eri aikakausia ja latotyyppejä ja ovat peräisin eri puolilta Suomea. Heinäkuun esineeksi valittu kuvan lato on Haapavedeltä Pohjois-Pohjanmaalta ja se on vanhan mallisena niittyladon kaltainen. Kooltaan se on kuitenkin hieman suurempi ja edustaa uudempaa kylvöheinän aikaa.
Perinteinen niittylato voitiin rakentaa vaikka yhdessä päivässä ja se oli myös yleensä helppo siirtää paikasta toiseen. Ladossa voitiin säilyttää monenlaista ainesta, mutta kuivan tai kuivuvan heinän säilytys oli ylivoimaisesti tärkein ladon käyttötarkoitus. Latoja tunnetaan eri puolilta Eurooppaa alueilta, missä on ollut tarpeen varastoida heinää karjan rehuksi ja missä on ollut käytettävissä hirsiä tähän tarkoitukseen.
Ladon paikkana oli usein pellon tai niityn keskipiste, minne heinän kuljetusmatka oli mahdollisimman pieni. Paikka oli usein esimerkiksi kuivana pysyvä kumpare. Ladon rakennuspaikalla oli hyvä olla myös valmiiksi kiviä, joista saatiin ladon kulmakivet.
Saran pihamaan ladot ovat hirsirakenteisia. Kuvan haapaveteläisessä ladossa on lautarakenteiset päätykolmiot. Kuvassakin näkyvä pärekatto oli ladoissa yleinen. Se piti uusia noin 30 vuoden välein.
Heinänviljelyn ollessa Suomessa huipussaan 1900-luvun puolivälin jälkeen laskettiin maassamme olleen jopa yli miljoona latoa. Viljelytekniikan muututtua nykypäivään tultaessa ladot ovat alkaneet kadota maisemasta. Yhä niissä voidaan säilyttää tavaroita tai koneita, jotka tarvitsevat suojaa sateelta, mutta eivät lämmintä säilytystilaa. Ladosta ovat myös kulkijat, marjastajat ja metsästäjät saaneet tilapäistä suojaa. Suurta lautarakenteista pariovellista heinä- tai olkilatoa kutsutaan suuliksi ja vielä suurempaa vastaavaa makasiiniladoksi.
