6/2021 Lehmänkello
Lehmänkello ripustettiin kevään koittaessa johtajalehmän kaulaan, kun lauma päästettiin kesälaitumille. Muut lehmät seurasivat kellokastaan ja kellon kalkatus kertoi myös paimenelle missä lauma liikkui.
Talvisin karja pidettiin navetassa ja sitä ruokittiin edellisenä kesänä kerätyllä rehulla, mutta keväisin se päästettiin laiduntamaan talon läheisille alueille, kesällä metsiin ja heinänkorjuun jälkeen niityille. Syksyllä elonkorjuun jälkeen lehmät päästettiin aidatuille pelloille.
Kansanuskomuksissa lehmänkello edusti karjaa ja sitä käytettiin erilaisissa rituaaleissa, joiden tavoitteena oli turvata karjaonni.
Heikin päivänä (19.1.) kylien lapset saattoivat lähteä pimeän tullen ulos lehmänkelloja ja hevosen kulkusia soittaen. Äänet ilmoittivat karjalle, että talven selkä oli katkennut ja talvea oli enää puolet jäljellä.
Kiirastorstain jälkeisenä yönä tuli juosta navetan ympäri lehmänkello kaulassa vetäen rekeä, jolla kulki terva-astia sekä rautaesineitä. Pahan hengen lisäksi kiiran ajo piti käärmeet, sisiliskot ja sammakot pois pihapiiristä seuraavana kesänä ja varmisti karjan turvallisen kotiinpaluun laitumilta.
Keväällä ennen kuin lehmät laskettiin laitumelle pidettiin Yrjön päivän (23.4.) tienoilla Jyrin ajoja, joissa seudun lapset juoksivat niityillä ja metsissä pelottaen susia kellon kalkatuksella ja metelöimällä. Vielä vapun aamuna oli paikoin tapana soittaa lehmänkelloja pihapiirissä hyvin varhain aamulla, jotta lehmät osaisivat palata kotiinsa kesän jälkeen.
Lehmänkellot valmistettiin usein metallista, mutta kuukauden esine on koverrettu puusta. Kello on peräisin Hämeestä ja kuuluu Viikin maatalousmuseon kokoelmiin. Sitä voi käydä ihailemassa Suomen maatalousmuseo Saran Ennen koneita -näyttelyssä.
