12/2013 Saappaiden kuivausteline eli stövelstokki

Suomen viileä ja kostea ilmasto rasittaa jalkineita ja toisaalta
pakottaa kaikki taaperosta vaariin käyttämään sellaisia ainakin
talviaikaan.

Ennen kumijalkineiden yleistymistä aina 1900-luvun alkuun sakka
jalkineet valmistettiin lähinnä eläinperäisistä materiaaleista, nahasta
ja villasta. Villaiset huopajalkineet olivat kevyet ja lämpimät, mutta
käyttökelpoiset vain pakkassäällä. Nahkajalkineita käytettiin ympäri
vuoden, miehet lähinnä saappaita ja naiset kelin mukaan saappaita
tai puolikenkiä. Vanhoista vaatteista valmistettiin ompelemalla
tallukkaita, joita käytettiin lähinnä työjalkineina. Nahkakengät olivat
kalliita ja niitä pyrittiin hoitamaan ja huoltamaan että ne kestäisivät
mahdollisimman pitkään.

Nahkajalkineet kestivät kosteutta hyvin rasvattuina, mutta varsinaisia
vedenpitäviä kenkiä ei ollut ennen kumijalkineiden saapumista.
Pohjan useita nahkakerroksia ei saatu rasvattua, vaan pohjaan
käytettiin erityistä anturaöljyä. Erityisen kosteuden kestäviin saappaisiin
ommeltiin pohjanahkojen väliin kerros sian virtsarakkoa, joka esti
veden imeytymisen pohjan läpi. Kostuneet nahkajalkineet kuivattiin
pirtissä uunin läheisyydessä, ei kuitenkaan liian lähellä: ”Missä voi
sulaa, siinä nahka palaa.” Jos nahkapohjat pääsivät imemään vettä,
niiden kuivaaminen kesti pitkään. Kostuneet pohjat kuivattiin saappaat
ylösalaisin saapastelineessä.

Kuukauden esineeksi valittu saapasteline on saatu museon kokoelmiin Loimaalta.