12/2012 Sahdinvalmistusvälineitä

Sahti on perinteinen suomalainen viljasta käymistietä valmistettu juoma. Sahdin valmistusmenetelmä on oluttutkijoiden mukaan hyvin vanhaa perua ja siinä on piirteitä esihistoriallisesta oluenpanosta. Sahdin valmistus on muuttunut aikojen kuluessa, kun esimerkiksi humala on korvannut aiemmin käytetyn suomyrtin mauste- ja säilöntäaineena. Sahtia valmistettiin erilaatuista käyttötarkoituksesta riippuen. Kaljan tapaista mietoa sahtia juotiin janojuomana ja ruokailun yhteydessä. Vahvempaa tarjottiin talkooväelle, esimerkiksi niittomiehille. Erityisiin tilaisuuksiin kuten häihin pantiin sitten vahvaa juhlasahtia.

Perinteinen sahdinvalmistus väheni Suomessa monin paikoin kun paloviinan polttaminen yleistyi 1500-luvulta alkaen. Kun kruunu ryhtyi rajoittamaan talonpoikien viinanpolttoa 1700-luvulla, oluen – siis sahdin – pano sai uutta pontta. 1800-luvulla oluen luvanvarainen teollinen valmistus lopetti vahvan sahdin valmistuksen muualta paitsi eräiltä alueilta Hämettä. Miedomman kaljan valmistus janojuomaksi jatkui kaikkialla aina 1960-luvulle keskioluen ”vapautumiseen” asti.

Sahdin valmistus alkoi maltaiden valmistuksesta: ohranjyvät idätettiin, kuivattiin ja jauhettiin rouheeksi. Rouheesta keitettiin mäski, joka valutettiin kuurnaan asetettujen rukiinolkien läpi käymisastiaan. Parin viikon kuluttua sahti oli valmista nautittavaksi. Puhtaus eri työvaiheissa oli sahdin onnistumisen kannalta välttämätöntä.

Joulukuun kuukauden esineeksi valitut sahdinvalmistusvälineet on saatu lahjoituksena Hotelli- ja ravintolamuseosta. Kokonaisuuteen kuuluvat kuvassa näkyvät mäskisaavi, kuurna, suppilo sekä mela. Välineet ovat alun perin kotoisin Hämeestä, Kangasalta.