12/2010 Kahviprännäri

Suomalaiset tutustuivat kahviin ruotsalaisten välityksellä. Ensimmäiset kupilliset maassamme nautittiin 1700-luvulla rannikkoseutujen säätyläispiireissä: Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Aluksi kahvi olikin ylellisyystuote.

Talonpoikaisväestö omaksui kahvinjuonnin hitaasti 1700-luvun lopulta lähtien. Ylellisyystuotteiden käyttöä pyrittiin Ruotsi-Suomessa rajoittamaan veroilla sekä tuonti- ja käyttökielloilla, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Kuningas Kustaa IV Adolf kumosi viimeisen kahvin kieltolain vuonna 1802, jonka jälkeen kahvin juonti alkoi levitä maamme rannikoilta myös sisämaahan.

Kahvia juotiin aluksi lähinnä pyhä- ja pitojuomana, mutta vähitellen kahvinjuonti jokapäiväistyi. Kahvin suosion kasvua on selitetty mm. viinan kotipolton kieltämisellä vuonna 1866. Jo 1800-luvun lopulla oli osassa maata tavallista juoda kahvit kolmekin kertaa päivässä. Suomalaiset nousivat nopeasti maailman suurimpien kahvinkuluttajien joukkoon.

1800-luvun lopulle asti kahvia myyntiin ainoastaan papuina. Pavut paahdettiin ja jauhettiin kotona. 1900-luvun taitteessa valmiiksi paahdettu kahvi alkoi kuitenkin yleistyä. Ensimmäinen teollisluonteinen paahtimo Suomessa oli C. F. Blombergin Helsinkiin 1883 perustama pienimuotoinen laitos. Vuonna 1926 paahdetun kahvin kysyntä ylitti Suomessa raakakahvin myynnin. Monissa taloissa kahvi kuitenkin paahdettiin itse vielä vuosikymmenien ajan.