12/2009 Pärepihti

Kuva (c) Sarka / Taina Ilmonen

Talven pimeinä kuukausina ja eritoten näin joulun aikaan sytytämme mielellämme kynttilöitä tuomaan ympärillemme tunnelmaa ja pehmeää valoa. Talikynttilöitä on poltettu maassamme kauan ja ne ovat aina olleet, etenkin maaseudulla, erikoistilaisuuksien valonlähteitä. Kaupungeissa kynttilöitä valmistivat saippuankeittäjät ja myöhemmin teurastajat. Maaseudulla kynttilät valmistettiin taloissa itse, kynttilöiden tekoon ryhdyttiin yleensä joulunalusviikoilla.

Jos kynttilät olivat erikoistilaisuuksia ja juhlien, kuten joulun, valonlähde, niin millä keinoin valaistus maaseudulla hoidettiin arkisin? Sisätilan tärkein valonlähde oli 1800-lukuun saakka tulisija liekkeineen. Lisäapua työvalaistukseen kuitenkin tarvittiin. Varhaisimpia valaisimia on ollut esimerkiksi niin sanottu naurislamppu, jossa koverrettu nauris täytettiin hamppuöljyllä ja sydämenä toimi pellavainen punos. Nauriin sijasta tehtävään on soveltunut oikeastaan mikä tahansa kupponen ja rannikolla polttoaineena on käytetty myös kalanrasvaa.

Päre on kuitenkin ollut valonlähteistä tavallisin. Se on runsaan kyynärän mittainen, mäntypuusta kiskottu ohut lastu. Valaisinpäre oli usein hieman tanakampi kuin esimerkiksi pärekorien valmistuksessa käytetyt päreet. Yksi päre palaa noin viisitoista minuuttia ja usein tarvittiin palamassa muutamia yhtä aikaisesti. Koko pitkän talven varalle päreitä olikin valmistettava melkoinen määrä: erään laskelman mukaan yli 20 000 kappaletta yhden vuoden tarpeisiin. Päre oli maaseudulla yleinen valaistustapa aina 1800-luvun lopulle asti.

Päre asetettiin pärepihtiin. Suomesta löydetyt vanhimmat pärepihdit ovat keskiajalta. Erikokoisilla ja -muotoisilla pärepihdeillä työvalaistusta voitiin parantaa niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Käytössä on ollut monen muotoisia pärepihtejä: rautaisia pöydällä pidettäviä tai seinälle kiinnitettäviä sekä puisia lattialla seisovia, kuten kuukauden esineemme. Päre voitiin myös pistää sellaisenaan seinähirrenrakoon ja tarvittaessa sitä pidettiin kädessä. Palavan päreen alle asetettiin vesisaavi paloturvallisuuden takaamiseksi.

Kuukauden esineenä oleva pärepihti on lahjoitettu museolle Hämeenlinnasta. Se on valmistettu puusta, mutta itse pihtiosa, johon päre kiinnitetään, on pellistä. Tämän pärepihdin korkeutta on voitu säätää. Pystysuuntaisen pihtipuun toinen laita on pykälöity. Pihti on pysynyt halutussa korkeudessa, kun poikkipuussa oleva rautalankainen vipu on asetettu pihtipuun pykälään. Ääriasennossaan pärepihti on lähes 140 cm korkea.