12/2008 Kaljatynnyri

Joulukuun kuukauden esineenä on kimpilaudoista koottu, 2-korvainen tynnyri. Kyseessä on kaljasaavi.

Kaljasaavi oli marras-joulukuun vaihteessa ajankohtainen esine. Viimeistään Annan päivänä (9.12.) oli laitettava olut tuloilleen: ”Anni oluet panee”. Siten olut saatiin juotavaksi Tuomaan päivään (21.12.) mennessä.

Oluenpano oli tärkeä osa juhlaan valmistautumista. Mitä suurempi juhla, sitä enemmän olutta valmistettiin. Eritoten jouluna ei oluen sopinut loppua, sillä joulutarjoilun runsauden uskottiin takaavan hyvän sadon seuraavalle vuodelle.

Olutta pantiin ympäri vuoden myös muuten kuin juhlatarpeisiin. Mieto olut oli esimerkiksi raskaissa heinätöissä mainio janojuoma, joka virkisti ja antoi energiaa.

Maaseudulla olutta valmistettiin kotioloissa talon omiin tarpeisiin, kaupungeissa oli myös ammattimaisia oluenpanijoita.

Savo ja Karjala kuuluvat alueeseen, jossa valmistettiin niin sanottua jauhokaljaa. Valmistustapa lienee yhtä vanha kuin rukiin- ja ohran viljelykin.

Kotka-Oulu-linjan länsipuolella oluenpanossa käytettiin ohra- ja ruismaltaita, joista kuuman veden avulla valmistettiin mäski. Keitetty mäski laitettiin valumaan kuurnaan eli puukaukaloon. Kaukalosta valunut kirkas neste, vierre, otettiin talteen, sekoitettiin humalaveteen ja laitettiin käymään oluthiivan avulla. Noin vuorokausi hiivan lisäämisen jälkeen olut siirrettiin nyt kuukauden esineenä olevan astian kaltaisiin tynnyreihin, joissa käyminen vielä jatkui.

Kuvan kaljasaavi on peräisin Mellilästä.