11/2012 Rotanloukku

Rotta on ollut ihmisen seuralainen jo esihistoriallisista ajoista lähtien. Rotat viihtyvät lähellä ihmistä, koska ihmisellä on varastoituna ruokaa ja ihmisen rakennuksista löytyy hyviä pesäpaikkoja. Pitkään Euroopassa esiintyi vain yksi rottalaji, mustarotta. 1700-luvulla idästä tänne levisi isorotta, joka on nimensä mukaisesti mustarottaa suurikokoisempi ja syrjäyttää tämän lajien välisessä kilpailussa lauhkeassa ja viileässä ilmanalassa. Välimeren maissa mustarotta näyttää menestyvän isorottaa paremmin.

Rotat ovat ihmisen kannalta vaarallisia tuhoeläimiä, jotka pilaavat elintarvikkeita, järsivät rakenteita ja laitteita sekä levittävät tauteja. Rottia onkin yritetty torjua kaikin keinoin ja organisoituja rottasotia järjestetään edelleen etenkin suurkaupungeissa. Maataloudessa rottia on torjuttu mm. erityisillä rottakoirilla, jotka on koulutettu tehtävään. Nelijalkaiselle hiirenloukulle eli kotikissalle täysikasvuinen isorotta saattaa olla vähän liian kova vastus.

Kuten hiiriä, myös rottia on pyritty torjumaan erityisesti rakennuksissa loukuilla. Rotanloukkuja on rakenneltu itse puusta ja muista materiaaleista ottaen huomioon isorotan hampaiden huomattavan purentatehon. 1800-luvun lopulta lähtien on ollut saatavissa teollisesti valmistettuja rotanloukkuja.

Kuukauden esineeksi on valittu omatekoinen rotanloukku, joka on saatu Suomen maatalousmuseon kokoelmiin Aurasta.