11/2011 Käsikirja maanviljelyksestä 1852
Hyödyn aikakaudella 1700-luvulla maanviljelys alkoi kiinnostaa yhä laajempia väestöluokkia. Oppineiden ja säätyläisten parissa alaa ryhdyttiin aktiivisesti kehittämään sen tehokkuuden ja taloudellisuuden parantamiseksi. Tuolloin julkaistiin myös ensimmäisiä maataloutta käsitteleviä teoksia, jotka olivat lähinnä latinan- ja ruotsinkielisiä yliopistollisia väitöskirjoja. Niiden vaikutukset jäivät varsin pieniksi, sillä kansan kieli- ja lukutaito oli vielä vähäistä. Ensimmäiset suomenkieliset maatalouskirjat ilmestyivät 1800-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin maatalousalan koulutuksen lisääntymisen kanssa. Laajempia aihetta käsitteleviä kotimaisia teoksia alettiin julkaista 1870-luvulla.
Vuonna 1852 ilmestyi M. Carlssonilta suomenkielinen ”Käsikirja maanviljelyksestä”. Se on Helsingissä Suomalaisen kirjallisuudenseuran kirjapainossa painettu, C.A. Sanmarkin luvalla julkaistu 78 -sivuinen teos, joka on alkulehtensä mukaan ”Ruotsista suomennettu, lisätty ja Suomen maanviljelykseen sovitettu”. Kirja käsittelee maanviljelyn eri työvaiheita yksityiskohtaisesti sisältäen tietoa aina ojittamisesta, maanmuokkaamisesta ja lannoittamisesta eri viljalajien ja muiden kasvien viljelyyn sekä elon leikkaamiseen. Omat lukunsa teoksessa saavat ”Kahden ja kolmen lohkoisesta pellon wiljelemisestä muuttaminen oikeaan wuorotus-wiljelykseen” sekä ”Metsäpuiden siemenestä kasvattaminen ja istuttaminen”.
Aikakauden lehdistössä valiteltiin tuolloin vielä väestön huonoa lukutaitoa ja sen vuoksi kirjoista saatavan opin työläyttä, mutta samalla todettiin se hyvin palkitsevaksi sekä lukutaidon paranemisella että kirjoista saadulla opilla.
