11/2005 Hankkijan lippalakki
Kuvan lakki on lahjoitettu museolle Loimaalta.
Marraskuun kuukauden esineenä Sarka esittelee kansallisen klassikon asemaan nousseen Hankkijan oranssin lippalakin.
Lippalakissa näkyvä Keskusosuusliike Hankkijan logo kehitettiin vasta 1930-luvulla. Sitä ennen liikemerkki oli pyöreä ja sen kuvituksena Suomen kartta. Uuden liikemerkin keskeisenä elementtinä olivat ”kolme tarkastusmerkkiä”. Nämä monelle niin tutut kolme kruksia eivät siis ole esimerkiksi auran siipiä, kuten melko yleisesti luullaan. Ne symbolisoivat sanoja valittua, tarkastettua, taattua. Ensimmäisissä versioissa tarkastusmerkit olivat pyöreän kehän sisällä yhdessä sanan HANKKIJA ja vuosiluvun 1905 kanssa.1950-luvun loppupuolelta lähtien tarkastusmerkkejä alettiin käyttää logona myös yksinään.
Liikemerkin idea syntyi Hankkijassa ja visuaalisen muodon loi mainostoimisto, erään muistitiedon mukaan Erva-Latvala. Vuosien saatossa tarkastusmerkkejä on hieman muotoiltu muutaman kerran. Perusteellisempi uudelleen muotoilu tehtiin 1970-luvun tietämillä. Tämän muotoilun teki Hankkijan omalla mainososastolla mainosgraafikko Yrjö Lohko. Silloin merkkejä vahvistettiin ja lihavoitiin.
Hankkijan tunnusväri oli pitkään vihreä. Oranssiin siirryttiin 1970-luvun alussa. Silloin lähdettiin vahvistamaan Hankkijan mainonnallista näkyvyyttä ja panostettiin aiempaa enemmän mainontaan ja tiedotustoimintaan. Keskeisin peruste tunnusvärin muuttamiselle oli juuri suuremman huomion herättäminen.
Hankkijan mainosesinevalikoimaan tuli 1970-luvun alussa oranssinvärinen lippalakki muovisella mustalla lipalla. Paitsi lippalakit myös mainosvalot, liike- ja opastekyltit, ajoneuvot, työasut, lomakkeet, mapit, painotuotteet, mainokset, useissa tapauksissa myös varasto ja liikerakennusten seinät jne. saivat uuden värin. Oranssi kausi jatkui rikkumattomana aina 1980-luvun puoliväliin.
Lippistä valmisti Hankkijalle Keskimäen Neulomo Ilmajoella. Lakkia käytettiin mainosvälineenä ja mainoslahjana kahden vuosikymmenen ajan kaikissa Hankkijan toimipisteissä, erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Sitä annettiin kaupantekijäisinä, jaettiin maatalousnäyttelyissä ja muissa yleisötilaisuuksissa, käytettiin oman henkilökunnan riennoissa ja huoltomiesten työlakkina. On lähes mahdotonta arvioida paljonko lakkeja kaikkiaan jaettiin, kymmeniä tuhansia joka tapauksessa.
Kiitos asiantuntija-avusta Hankkijan perinnearkiston sihteeri Kalervo Selanderille.
