10/2011 Valokuva tiilenteosta

Yksi maatilojen syystöistä oli saven ajaminen tiilentekopaikoille talvehtimaan. Varsinainen valmistus tapahtui vasta seuraavana kesänä, jolloin saven joukkoon sekoitettiin hiekkaa tai palaneen saven mursketta sekä vettä. Apuna työssä käytettiin usein hevosia, jotka joko polkivat aineet sekaisin tai pyörittivät niin sanottua savimyllyä. Mylly oli laudoista rakennettu kapea torni, jonka keskellä pyörivä vahvoin tapein varustettu hirsi sekoitti massan.

Valmis savimassa työstettiin lyöntipöydällä iskemällä se hiekalla tai vedellä tarttumisen estämiseksi käsiteltyyn, puiseen muottiin eli vormuun. Tiilen yläpinta tasoitettiin puukapulalla tai langalla vetämällä. Märät tiilet kannettiin kuivauspaikalle, jossa niitä välillä käänneltiin kuivumisen edistämiseksi. Parin päivän kuluttua ne voitiin latoa tapuleiksi jälkikuivatusta varten. Kaikkiaan tiilien kuivuminen kesti kahdesta neljään viikkoa, jonka jälkeen ne poltettiin miilussa tai uunissa.

Maamme savisilla seuduilla tiiliä tehtiin vuosisatojen ajan maanviljelyksen ohessa omaan tarpeeseen joko talon tai koko kylän yhteisvoimin. Kaupallinen tiilenpoltto tarjosi myös hyvän sivuelinkeinon yksityisille talollisille. Maantieteellisesti erot ovat kuitenkin olleet suuria, eikä tiiliä ole kaikkialla valmistettu lainkaan. Ammattimaisesti tiiliä tehtiin ruukeissa ja myöhemmin savitiilitehtaissa, joita vuonna 1937 Suomessa oli yhteensä 130. Niistä noin puolet oli kuitenkin varsin pieniä.

Valokuva tiilenteosta pöydän äärellä ja kuivumassa olevista tiilistä on otettu vuonna 1938 Valkjärven Vaalimolla.